Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys antoi mielipiteensä Iidesjärven etelärannan asemakaavaluonnokseen ja valmisteluaineistoon 13.11.2024. Yhdyskuntalautakunnan yksimielisesti nähtäville laittamassa asemakaavaehdotuksessa on Pily:n lausunnossa mainittuja asioita otettu huomioon. Asemakaavaehdotus on muuttunut parempaa suuntaan. Seuraavassa käsitellään kaavaehdotuksen yksittäisiä ratkaisuja. 1) Kaatopaikan kunnostaminen -kuten Pilyn mielipiteessä 13.11.2024 todettiin- vaatii todellista valittavan vaihtoehdon punnintaa. On varottava, ettei kunnostamisen yhteydessä myrkkyjä pääsee valumaan Iidesjärveen. Vaikka tilanne arvioidaan tällä hetkellä sellaiseksi, että kaatopaikan myrkyt eivät synnytä suoranaista vaaraa, niin ilmastonmuutoksen aiheuttamat lisääntyvät sateet ja mahdolliset tulvat voivat muuttaa tilannetta. Kunnostamisen yhteydessä on kaatopaikan ympärillä olevaa säilytettäväksi määritettyä arvokasta metsää tarkoin suojattava kunnostuksesta johtuvilta haittavaikutuksilta. Kaatopaikan viereinen metsikkö on arvokas lintumetsikkö ja liito-oravametsikkö. Kaatopaikan kunnostaminen pitää ajoittaa mahdollisuuksien mukaan siten, että pesimälinnusto ei kärsi kunnostusalueella tai lähiympäristössä. Liito-orava sisältyy muun muassa Euroopan unionin luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV (a) joukkoon. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Sen seurauksena liito-oravan asuttamilla paikoilla täytyy suorittaa erityistoimenpiteitä, kun metsää suunnitellaan kaadettavaksi tai maisemaa muuten muutettavaksi Kaatopaikan kunnostamisen jälkeinen kaatopaikan ”ennallistamisen” tapa on kannatettava ratkaisu. Ihmisten oleskelupaikasta on luovuttu, ja kaatopaikan alueesta muodostetaan niittyjen, pensaiden, multakasojen ja risukasojen yhdistelmä. Tämä on linnuston ja muun luonnon kannalta merkittävä muutos parempaan suuntaan. Ratkaisu rauhoittaa osaltaan aluetta arvokkaiden metsiköiden vieressä. Sorapohjaista ruderaattiakin tulee harkita. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys painottaa vielä, että pohjoisen säästettävän metsäalueen läpi kulkevan polun ja kaatopaikan välinen itäinen metsäkaistale tulee säilyttää. Tästä voi saada tulkinnallisesti eri käsityksiä kaavaehdotuksessa olevien eri karttojen perusteella. 2) Koirapuisto Asemakaavaehdotuksessa on koirapuisto siirretty taimistoa rajaavan kuusiaidan länsipuolelta kaatopaikan ympärillä olevien säilytettävien arvokkaiden metsiköiden viereen. Tämä ratkaisu on yllättävä. Asemakaavan valmisteluaineistossa todetaan: Säilyvät metsiköt: Nykytila. Osa-alue koostuu kahdesta metsiköstä, jotka ovat kävelyteiden ympäröimiä. Pohjoisempi metsikkö on linnustollisesti erityisen tärkeä ja siellä on tehty runsaasti mm. tikkahavaintoja (enimmäkseen pikkutikka, myös käpytikka ja valkoselkätikka). Metsikkö on lehtipuuvaltainen lehtomainen metsäsaareke, jonka puulajeina tavataan ainakin vaahteraa, harmaaleppää, koivua, saarnea ja tuomea. Alue on notkelmassa ja täten kostea. Maalahopuuta on paljon. Metsikkö on myös liito-oravan ydinaluetta. Alueella on tehty runsaasti liito-oravahavaintoja. Eteläisemmän metsikköalueen poikki kulkee pieni polku." Nämä arvokkaiden metsiköiden linnusto ja muu eläimistö on kärsinyt ajoittain kaatopaikan työmaaliikenteestä ja työnteon äänistä. Kaatopaikan alueellakin linnusto on häiriintynyt ja muun muassa risukasojen siirtely ja hakettaminen ovat aiheuttaneet lintujen pesintöjen tuhoutumista. Tavoitteena uuden asemakaavaehdotuksen hyväksymisen kautta tulee olla rauhoittaa vallinnutta melua ja edistää lintujen pesimärauhaa. Alueella retkeilevät lintuja ja muuta luontoa tarkkailevat hyötyvät myös alueen melutason vähentymisestä. On muistettava, että kaatopaikan alue on nyt ja myös kaatopaikan kunnostamisen jälkeen vilkkaasti retkeilty alue, jossa kuvataan, tarkkaillaan ja kuunnellaan lintuja sekä muita eläimiä. Koirapuiston sijoittamishanke aivan arvokkaiden metsiköiden viereen ei ole perusteltu ratkaisu. Koirapuistosta tulee väistämättömästi paikallisesti pysyvää melua, koska koirapuisto on kiinteä rakennelma. Melu synnyttää linnuille enemmän tai vähemmän stressiä ja muita haittavaikutuksia. Lisäksi tarkoituksena on valaista koirapuisto. Valaistuksesta syntyy haittavaikutuksia luontoalueella. Valaistuksen haitoista eri eläinryhmiin on viime vuosina laajasti keskusteltu. Tässä yksi linkki: https://yle.fi/a/74-20027642 Koirapuistoa on hyvin vaikeaa sijoittaa asemakaavaehdotusalueelle siten, ettei se aiheuttaisi liikaa haittaa linnuille, muille luontoarvoille tai lähialueiden asukkaille. Tampereellakin on koirapuistojen lähellä asuvilta tullut kriittistä palautetta. Kun Iidesjärven etelärannalla koiria ulkoiluttavilta on kyselty koirapuiston tarpeellisuudesta, vastauksena on ollut, että koirapuistoa ei tarvita. Koiria ei vietäisi koirapuistoon. Kerrotaan, että alueelle on toivottu jo pitkään koirapuistoa. Mihin selvitykseen tai kyselyyn tämä perustuu? Yleisesti tavoitteena tulee olla tämän asemakaavaehdotuksen käsittämän luontoalueen melutason alentaminen ja melulähteiden poistaminen. Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikön kannan mukaan asemakaava-alueella voisi kokeilla hiljaisia alueita. Ympäristösuojeluyksikön esittämän näkemyksen mukaan, jos koirapuisto rakennetaan asemakaavaehdotusalueelle, koirapuiston tulisi sijaita mahdollisimman kaukana rannasta ja linnustollisesti köyhimmillä alueilla. Nyt tämä ympäristönsuojeluyksikön näkemys ei toteudu. Koirapuiston sijoittamista asemakaavaehdotusalueelle on harkittava tarkoin. Koirapuistolle on löydettävissä sopivampi paikka kaava-alueen ulkopuolelta. 3) Leikkipuisto Leikkipuisto ja toiminta-alue on säilytetty ehdotuksessa edelleen vanhalla paikallaan. Leikkipaikka erilaisine sivutoimintoineen on lisäksi ylimitoitettu. Varastoalue, johon leikkipuisto ja muu toiminta on nyt sijoitettu, on kunnostamisen tarpeessa. Kun otetaan huomioon Iidesjärven luonnoltaan arvokas ranta-alue, tulee tuo varastoalue kunnostaa luonnon ehdoilla. Alueelle voisi istuttaa niittyä, ruderaattia, marjapensaita, pensaita, puita ja vaikka perustaa lammikko. Näin varastoalueen ennallistaminen luonnonmukaisuuteen pitäisi yllä ja vahvistaisi koko Iidesjärven eteläisen ranta-alueen monimuotoisuutta ja luontoarvoja. Leikkipuiston sijaan Iidesjärven ranta-alueelle voi rakentaa luontopolun, joka edistää erityisesti lasten mutta myös muiden luontoharrastusta ja luontotuntemusta. Tampereelle valmistuu koko ajan uusia monipuolisia puistoja. Yksi luontoalue, joka on tunnetusti linnustollisesti ja muunkin luonnon kannalta merkittävä, pitää jättää kehittymään siten, että luontoarvot ovat päällimmäisenä. Alueelle sijoittuu myös valtakunnallisesti arvokas ja valtakunnalliseen lintuvesiohjelmaan kuuluva lintujärvi Iidesjärvi. Luonnon arvojen kunnioittaminen tukee Iidesjärven linnustoa ja ylläpitää lajien monipuolisuutta alueella. On vaikeata ymmärtää, miksi suurta leikkipuistorakennelmaa ja muuta toimintaa ajetaan niin voimakkaasti asemakaavaehdotusalueelle. Lähistöllä on jo useita leikkipuistoja. Esimerkiksi Lampipuisto, jota kovasti markkinoidaan netissä: https://www.lappset.com/fi-FI/referenssi/liikunta-alue-leikkipaikan-yhteydessa-tampereella Lampipuisto kuuluu yhtenä puistona Tampereen kaupungin puisto- ja leikkipaikkasuunnitelmiin, joilla suuri määrä leikkipuistoja lakkautetaan. Lampipuiston toimintojen siirtämistä Nekalantien toiselle puolelle asemakaavaehdotusalueelle perustellaan muun muassa kulttuuriympäristösyillä. Nekalan-Viinikan RKY ei kuitenkaan ole todellinen este Lampipuiston säilyttämiselle entisellä paikallaan. Puistoa voidaan kehittää edelleen. Lampipuiston lakkauttamisen ja muidenkin Nekala-Viinikka-Hatanpää-alueen toimintojen drastisen muokkaamisen takana on varmaan osaltaan varautuminen maakuntakaavaan 2040 teollisuusalueiden sijoittamisesta. Tämä kaavahan on äskettäin päätetty laittaa vireille. Kaavan OAS tulee kaiketi tämän kevään aikana julkisesti kommentoitavaksi. Vireillä oleva maakuntakaava ei kuitenkaan edellytä millään tavalla Lampipuiston statuksen muuttamista. Lampipuiston leikkipaikan siirtäminen ja rakentaminen asemakaavaehdotusalueelle merkitsisi myös tuntuvia kustannuksia. Koko ”Iidesjärvipuiston” perustamisen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 8 miljoonaa euroa, vaikka ns. toiminnallisten alueiden osuus olisi vain 1,5 ha (20 ha:sta) Jos verrataan tätä summaa esimerkiksi Hiedanrannan keskuspuiston kustannusarvioon, Hiedanrannan puiston kustannukset olisivat 2,4 miljoonaa euroa. Kun painotetaan luontoarvoja ilman rakennelmia kehittämisessä, säästetään tuntuvasti kustannuksissa. Olisi hyvä, että kustannuksia voitaisiin verrata sellaiseen tehtyyn vaihtoehtoiseen puistosuunnitelmaan, joka perustuisi kehittämiseen kohti luonnonmukaisuutta. Miten paljon kustannuksia tämä vaatisi verrattuna tuohon 8 miljoonaan euroon? Leikkipuiston sijoittaminen asemakaavaehdotusalueelle vilkasliikenteisen Nekalantien toiselle puolelle on myös turvallisuuskysymys. Mahdollisten huumeidenkäyttäjien aiheuttama vaara nykyisin Lampipuistossa ei ole myöskään perustelu puiston siirtämiseksi Nekalantien toiselle puolelle. Iidesjärven ranta-alueen puolella on näkyvissä samaa huumeidenkäytöstä johtuvaa ilmiötä. Huumeidenkäyttöön on puututtava tehokkailla keinoilla – niin ennakkoestävillä ja muilla pehmeillä keinoilla kuin kovemmillakin - eikä vain antaa asian olla. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys kannattaa Lampipuiston säilyttämistä entisellä paikallaan. Asemakaavaehdotuksen puistolle tarkoitettua aluetta tulee suunnitella luonnonvaraisena Pormestariohjelman mukaisesti. Tämä ratkaisu koituu hyödyksi kaikille eläimille kovakuoriaisista, perhosista ja hyönteisistä lintuihin. Loppujen lopuksi se on hyödyllinen ihmisillekin. Viherpalveluohjelmaa ja puisto-ohjelmaa voidaan muuttaa, kun on havaittu tarvetta tähän. Eivät ne ole vääjäämättä itseään toteuttavia päätöksiä. Itse asiassa päivitykset lienevät yhdyskuntalautakunnan toimivallassa. 4) Lintutorni Esteettömän lintutornin rakentaminen matonpesupaikan tuntumaan on kannatettava asia. Tampereen kaupunki on jo vuosikymmeniä suunnitellut uutta lintutornia Iidesjärvelle. Nyt on aika lunastaa tämä lupaus. Tänä aikana Tampereen kaupungin kaksi muuta käytössä ollutta lintutornia on poistunut käytöstä. Tampereella on vain yksi lintutorni -Iidesjärven itäpään torni. Uuden lintutornin rakentaminen ei vaaranna linnustoa eikä muutoinkaan vähennä alueen luontoarvoja. Lintutornin paikka on säilytetty asemakaavaehdotuksessa ennallaan matonpesupaikalla. Esteettömän lintutornin sijaintia tulee nyt miettiä tarkasti. Lintutornille paras paikka muun muassa järvelle näkyvyydenkin kannalta olisi matonpesupaikalta lähtevän rantakävelytien kulmauksen paikkeilla n. 50 metrin päässä. Rannan puolelta ei joudu myöskään tekemään suurta kasvillisuuden karsintaa. Samalla se arvokas rantaruovikko jää kauemmaksi tornista. Matonpesupaikka voitaisiin säilyttää ennallaan. Parkkipaikan laajentaminen on mahdollista ilman matonpesupaikan siirtoa. Samalla säästyisi tässäkin kustannuksia. 5) Valaistuksen periaatteet Suunnitelmien mukaan puiston valaistuksessa kiinnitetään huomiota reittien ja toimintojen riittävään valaistukseen, kuitenkin huomioiden luontoarvojen asettamat rajoitteet. Valaistuksen periaatteissa on huomioitu erityisesti lepakkoalueet. Valosaasteesta kärsivät tutkimusten mukaan myös muun muassa hyönteiset ja linnut (pöllöjen lisäksi muutkin). Valaistuksen haittavaikutuksista saadaan jatkuvasti lisää tietoa. Alueella, joka on luontoarvoiltaan rikas ja monipuolinen, tulee välttää valaistusta. Valaistuksesta on luovuttava kokonaisuudessaan Iidesjärven nyt kaavoitettavalla alueella alueen sisäosissa. Valaistu koirapuisto toisi oman valohaittansa alueelle. https://suomenluonto.fi/valosaaste-hairitsee-polyttajia/ https://lucia-project.eu/wp-content/uploads/2020/06/LUCIA-faktasivut_sosiaalinenhyvaksynta-2_03062020_FI.pdf 6) Oleskelupaikat Oleskelupaikat sijoittuvat suunnitelman mukaan nykyisille käytetyille paikoille. Nuotiopaikkaa tai grilliä oleskelupaikoille ei pidä rakentaa/pystyttää. Puuhuoltoa paikoille ei järjestetä. On erittäin epävarmaa, että kovinkaan monet retkeilijät tuovat puut ja muut tarvikkeet mukanaan. Tämä johtaa siihen, että sytytysmateriaalina käytetään paikallista puustoa. Nuotiopaikka saattaa kerätä myös porukkaa, joka häiriköi. Tämä näkyy osaltaan jo nykyisten laittomien nuotiopaikkojen kohdalta. Holtittoman tulenkäytön vaarana on maastopalo ruohoisella ja kangasmetsätyyppisellä alueella etenkin kuivana kautena. Taimiston niityt on säilytettävä luonnonvaraisina ja tehohoidon ulkopuolella. Taimiston alueelle on suunniteltu pienialaisia piknikpaikkoja ja näihin liittyviä tuoli- ja pöytärakennelmia. Näiltä alueilta nurmi pidettäisiin matalana ja hoidettuna. Piknikpaikkojen rakenteet joutuvat helposti ilkivallan kohteiksi. Piknikpaikkojen jatkuva hoitaminen synnyttäisi alueelle hoidosta aiheutuvaa melua. Piknikpaikkoja voisi perustaa Lampipuistoon ja muihin alueen puistoihin. 7) Päätelmät Asemakaavaehdotus on muuttunut parempaan suuntaan ja ottanut enemmän luontoarvoja huomioon kuin aiemmat suunnitelmat. Luonnonvaraisten niittyjen määrä ja kosteikkoalueet ovat monimuotoisuutta lisääviä ratkaisuja. Kulkuväylien ja polkujen kunnostaminen on tarpeen ainakin tietyiltä osin. Viljelypalstojen säilyttäminen on luontoarvojenkin kannalta hyvä päätös. Kaatopaikan kunnostamistapaa on vielä mietittävä tarkkaan. Kaatopaikan ennallistaminen kunnostamisen jälkeen näyttää kaavaehdotuksessa pääpiirteittäin hyvältä. On erinomaista, että kaatopaikan ympäristön arvokkaat lahopuumetsiköt säilytetään ja muutoinkin vahvistetaan lahopuun määrää kaavaehdotusalueella. Taimistoalueen pysyttäminen kaavaehdotusalueella on myönteistä. Rantakasvillisuuden turvaaminen on myös tärkeää. Uusi lintutorni edistää lintu- ja luontoharrastusta sekä lisää alueen arvokkaan lajiston tuntemusta. Asemakaavaratkaisun yleismääräyksessä edellytetään hyvin huomioimaan tarkemmassa suunnittelussa ja kunnossapidossa alueen merkitys lintujen pesimäalueena sekä muuton aikaisena ruokailu- ja levähdysalueena. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys toivoo, että asemakaavaehdotusta mietittäisiin vielä perusteellisesti. Ehdotusta on muutettava luontoarvojen kunnioittamisen ja luonnonmukaisen kehittämisen suuntaan. Ehdotuksen jatkokäsittelyssä on luovuttava lopullisesti ns. ihmispuiston ajatuksesta. Kyselyiden mukaan tamperelaisetkin haluavat luonnonmukaisia alueita. Alueiden pirstoutumista tulee ehkäistä. Iidesjärvi ranta-alueineen on sellainen alue, joka pitää säilyttää ja jota pitää kehittää kokonaisuutena luontoarvoja korostaen. Tämä kokonaisuus on Tampereella ainutlaatuinen monipuolisen lajiston esiintymispaikka.  Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys viittaa lisäksi 13.11.2024 antamaansa konkreettiseen mielipiteeseen. Tampereella 24.3.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys Liite asemakaavaehdotuksen linnustoarvoista: LIITE Tässä linnustotietoja Iidesjärven etelärannan asemakaavaehdotusalueelta entisten selvitysten lisäksi. Nostan lisäksi esiin parista kaupungin tilaamasta linnustoselvityksestä pari kohtaa. 1) Vuonna 2018 Sitowise teki alueella linnustoselvityksen, joka käsitti pelkästään asemakaavaehdotuksen alueen (maa-alue ja järvi), ei siis koko järveä ja ranta-aluetta. Tässä selvityksessä mainitaan, että alueelta löytyi 42 pesivää lajia. Parimäärä on selvityksen mukaan 250-300 paria. Määrä on raportin mukaan huomattavan korkea alueen suht pieneen kokoon verrattuna (42 ha). Raportissa todetaan:" Selvitysalueen linnusto on todella monipuolinen kulttuurimaiseman ja lintukosteikon sekoitus. Kaikkiaan alueella havaittiin 42 lintulajia ja parimääräarvio on noin 250 – 300 paria. Sekä laji- että parimäärät ovat huomattavan korkeita suhteellisen pienelle alueelle (42 ha). Selvitysalueen Iidesjärvelle ulottuva osa sekä rantavyöhyke on linnustonsa puolesta osa maakunnallisesti merkittävä kohdetta. Erityisesti uhanalaiset naurulokki, haapana, nokikana ja pajusirkku ovat alueellisesti runsaslukuisina edustettuina pesimälajistossa." On huomattava, että koska asemakaavaehdotusalue on kapea runsaalla linnustoalueella, pienetkin vääränsuuntaiset ratkaisut voivat olla haitallisia vaikutuksiltaan. Raporttia voi tutkia tuolta. https://www.tampere.fi/ …/8725_Linnustoselvitys_20181002.pdf 2) Filosofian lisensiaatti Pertti Koskimies, kaikkien tuntema lintuasiantuntija, teki vuosina 2023 ja 2024 linnustoselvityksen Iidesjärvellä ja sen ranta-alueilla. Ei aivan selviä, miten tarkkaan tuo ranta-alue tutkittiin ylempää. Laskenta käsitti koko Iidesjärven kiertämisen. Pesimälajit laskettiin. Koskimies teki järvelle 4 laskentakertaa toukokuun alun ja heinäkuun puolenvälin aikavälillä. Viides laskentakerta rajoittui naurulokkien poikasten laskemiseen pesimälautalta. Koskimies selvittää laskentaraportissaan selvitykseen liittyviä virhemahdollisuuksia kuten pitääkin tehdä, Pertti koskimies on hyvin arvostettu linnustoasiantuntija. Koskimies toteaa raportissaan:” Kahdeksan lajia on luokiteltu Suomessa uhanalaisiksi (kaksi erittäin uhanalaiseksi ja kuusi vaarantuneeksi) ja seitsemän lajia silmälläpidettäviksi, joten 40 % pesivästä lajistosta on uhanalaisluokituksessa punaisella listalla (Hyvärinen ym. 2019). Lisäksi viisi lajia kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja seitsemän lajia Euroopan Unionissa Suomen vastuulajeina pidettyihin lajeihin (niistä yksi on samalla myös erittäin uhanalainen, yksi vaarantunut ja yksi direktiivilaji). Kaikkiaan 62 %:lla järvellä vuosina 2023–2024 pesineestä erityisesti huomioitavasta lajistosta on jokin näistä neljästä suojeluperusteesta.” Koskimies kirjoittaa alueen lintuarvoista: ”Iidesjärvellä ja sitä reunustavilla rantaluhdilla, -pensaikoissa ja -lehdoissa havaittiin pesimäkaudella 2024 yhteensä 33 pesivää erityisesti huomioitavaa vesi- ja rantalintulajia, joiden yhteenlaskettu pari- ja reviirimäärä oli 282. Koskimies arvottaa Iidesjärven rantoineen seuraavasti linnustoraportissaan: Iidesjärvi on rantoineen huomattavan arvokas lintualue, jonka pesimälinnusto on hyvin monimuotoinen alueen suhteellisen pienehköstä koosta huolimatta. 3) BirdLife Suomen Tiira-havaintojen perusteella kooste, mitä kaikkea tuolla asemakaavan ehdotusalueella on havaittu vuodesta 1.1.2020 lähtien. Listaus rajoittuu merkittävimpiin lintulajeihin. Tässä on kirjattu ylös paikallisesti havaitut linnut. Mukana ovat sekä pesimälajit että muuttomatkalla alueella lepäilleet ja ravintoa etsineet linnut. Muuttoaikaiset levähtämis-ja ruokailukohteet ovat linnuille erittäin tärkeitä. Mukaan on otettu vesialueella hieman asemakaavaehdotusalueen rajojen ulkopuolella havaittuja lintuja, koska asemakaavan vaikutus voi tuntuvasti kohdistua myös niihin ja koska linnut liikkuvat järvialueella. On huomattava, että sama laji voi olla useammassa kategoriassa. CR= äärimmäisen uhanalaiset lajit 5 Punasotka, pikku-uikku, vuorihemppo, kuningaskalastaja, suokukko EN= erittäin uhanalaiset lajit 12 Varpunen, tukkasotka, huuhkaja, nokikana, viherpeippo,, lapasotka, räystäspääsky, tervapääsky, hömötiainen, törmäpääsky, selkälokki, pussitiainen VU= vaarantuneet 14 Haapana, harmaalokki, pilkkasiipi, pajusirkku, pensastasku, haarapääsky, jouhisorsa, heinätavi, liejukana, varpuspöllö, rastaskerttunen, naurulokki, valkoselkätikka, vesipääsky NT= silmälläpidettävät lajit 19 Kanahaukka, alli, isokoskelo, silkkiuikku, harakka, järripeippo, taivaanvuohi, närhi, västäräkki, liro, punavarpunen, pensaskerttu, härkälintu, käenpiika, kiuru, helmipöllö, ruokokerttunen, valkoviklo, suosirri Direktiivilajit 26 Suokukko, uivelo, huuhkaja, merikotka, laulujoutsen, räyskä, ampuhaukka, viirupöllö, harmaapäätikka, varpuspöllö, palokärki, kurki, sääksi, pikkusieppo, helmipöllö, pikkulokki, kaakkuri, kalatiira, kuikka, lapintiira, kehrääjä, liro, pikkulepinkäinen, ruskosuohaukka, hiiripöllö, sinirinta EKV= kansainväliset Suomen vastuulajit 27 Kurki, laulujoutsen, palokärki, liro, pikkulepinkäinen, sääksi, pikkusieppo, sinirinta, ruisrääkkä, haapana, uivelo, tukkasotka, leppälintu, mustaviklo, selkälokki, pilkkasiipi, pohjantikka, kalatiira, telkkä, rantasipi, pikkulokki, huuhkaja, tavi, isokoskelo, varpuspöllö, helmipöllö, taviokuurna Pirkanmaan vastuulajit 2 huuhkaja, valkoselkätikka

Hanke Arviointiselostuksessa kerrotaan Kärmekallion tuulivoimahankkeesta seuraavasti: ”Eurowind Energy Oy suunnittelee Kärmekallion tuulivoimapuistoa Sastamalan kaupunkiin. Hankealueelle suunnitellaan enintään seitsemän uuden tuulivoimalan rakentamista. Suunniteltujen voimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 260 metriä ja niiden yksikkötehoksi arvioidaan 6–8 megawattia (MW) jolloin kokonaisteho seitsemällä voimalalla on 42–56 MW. Hankealue sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa noin seitsemän kilometrin etäisyydellä Sastamalan keskustaajamasta Vammalasta. Sastamalan Kiikoisten taajama sijaitsee noin kuuden kilometrin etäi- syydellä hankealueesta luoteeseen ja Mouhijärven taajama noin 16 kilometrin etäisyydellä hanke- alueesta koilliseen. Huittisen taajama sijaitsee noin 22 kilometrin etäisyydellä hankealueesta ete- lään, Kokemäen taajama noin 24 kilometrin etäisyydellä hankealueesta lounaaseen ja Harjavallan taajama noin 29 kilometrin etäisyydellä hankealueesta lounaaseen. Satakunnan maakuntaraja sijoit- tuu lähimmillään noin 6,1 kilometrin päähän hankealueen länsipuolelle. Kärmekallion hankealueen kokonaispinta-ala on noin 1 400 hehtaaria. Hankealueelle sijoittuu eri ikäistä talousmetsää, ojitettuja soita sekä muutamia peltolohkoja. Hankealueen koillisosaan sijoit- tuu pienialaisia luonnonsuojelualueita sekä ojittamattomia suoalueita, ja keskiosaan suljettu kaato- paikka. Hankealueelle sijoittuu yksityisten tahojen sekä yksityisen ja julkisen sektorin omistamia maa-alu- eita. Hankevastaava on solminut tarvittavat maanvuokrasopimukset seitsemän tuulivoimalan sijoit- tamiseksi alueelle. Hankkeen sähkönsiirtoa varten hankealueelle rakennetaan sähköasema. Hankealueen keskivaiheille itä-länsisuunnassa sijoittuvat Fingrid Oyj:n Ulvila-Kangasala 400 kV voimajohto sekä Harjavalta-Melo 110 kV voimajohto, jotka ovat samoissa pylväissä. Hankkeen liittyminen kantaverkkoon on suunniteltu toteutettavaksi olemassa olevia voimajohtopylväitä hyödyntäen. Lisäksi alueelle suunnitellaan aluevaraus energiavarastolle.” Linnustoselvitykset Linnustoselvityksissä on selkeitä puutteita. Tämä johtuu selvityksiin ja seurantaan käytetyn ajan vähäisyydestä. Kanalintujen soidinpaikkaselvitys on tehty vain yhtenä keväänä vuonna 2022. Selvitykseen on käytetty 2 kertaa. Samoin pöllöselvitys perustuu yhden kevään 2 kerran havainnointiin keväällä 2022 Tuulivoimahankkeiden linnustoselvityksissä tulee ottaa käytäntöön malli, jossa kanalintujen soidinselvitys ja pöllöselvitys perustuvat useamman kuin yhden kevään tuloksiin. Näin tulokset olisivat tuntuvasti luotettavampia. Pöllöselvityksessä YVA-selostuksessa todetaan, että ”kuuntelu tapahtui ajamalla autolla ja kävellen hankealueella ja sen lähiympäristön metsäautoteillä, joilla pysähdyttiin kuuntelemaan pöllöjen soidinääntelyä noin 3–5 minuutin ajaksi noin 500 metrin välein. Selvitys on kattava.” Yhdellä paikalla on käytetty liian vähäinen kuunteluaika. Tosin samat pisteet on kuunneltu kaksi kertaa. Ei myöskään selviä, onko atrappia käytetty vai ei. Päiväpetolintuselvitys sisältää ainoastaan 6 tarkkailupäivää kesä-elokuussa vuonna 2022. Tämä alittaa merkittävästi ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaisen petolintuseurannan. Hankealueella ja sen lähialueilla on monipuolinen reviiriä pitävä ja alueen kautta lentävä petolinnusto. Kevätmuutonseuranta käsittää 10 päivää. Keväällä 2023 Kevätmuutonseuranta on alkanut liian myöhään vasta huhtikuussa. Tämä vaikuttaa muun muassa, että kotkien ja tiettyjen muiden petolintulajien sekä laulujoutsenten muuton osalta on suurta epävarmuutta tuloksissa. Laulujoutsenia liikkui alueella jo runsaasti ennen huhtikuun alkua ( BirdLife Suomen lintutietopalvelu Tiira). Havaittujen kotkien ja laulujoutsenten määrä on varsin vähäinen. On muistettava, että hankealue sijaitsee laulujoutsenen, kurjen ja merikotkan päämuuttoreitillä sekä muuttoreitin vaikutuspiirissä. Hanhia muuttaa hankealueella ja sen läheisyydessä nykyisin lisääntyvästi. Hanhet lepäilevät ja ruokailevat Huittisten ja Sastamalan Villilän pelloilla suurin joukoin. Syysmuutonseuranta kattaa 11 päivää syksyllä 2023.. Syysmuutonseurantaa olisi pitänyt jatkaa pitemmälle – kuten virallisessa ohjeistuksessakin mainitaan. Esimerkiksi marraskuun puolenvälin aikoihin on Sastamalassa ollut vielä paikallisia joutsenia yhdelläkin paikalla vähintään 700. Myös muualla Suomessa on ollut suuria joutsenkerääntymiä. Syysmuuttoseurannan lopettamisen aikoihin on liikkeellä ollut vasta melkoisen pieniä joutsenparvia. Tiedot löytyvät BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelusta. Hankealue on kurjen ja joutsenen syksyisen päämuuttoreitin vaikutuspiirissä. Kuitenkin muuttavia laulujoutsenia on muutonseurannassa havaittu vain 81 yksilöä. Tämä lukema kertoo muutonseurannan puutteellisesta ajoittumisesta. BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelun mukaan syksyisin Huittisten ja Sastamalan pelloilla voi ruokailla ja lepäillä runsas 10 000 (jopa lähemmäs 20 000 hanhea) hanhea kerralla. Pesimälinnuston laskentaan on käytetty kahtena eri vuonna (2022 ja 2024) yhteensä 4 päivää. Päivät sisältävät sekä pistelaskentaa että sovellettua kartoituslaskentaa. Käytettyjen päivien vähäisyys suurella alueella lisää laskentojen tulosten epävarmuutta. Pistelaskentojen määrä oli 11. Tämä on ilmeisen vähäinen määrä alueen suuruuteen nähden. Yleensäkin tuulivoimahankkeissa tulee kartoittaa hankealue tarkemmin kuin nyt on useasti käytäntönä. Ei pidä liikaa painottaa karttatutkiskelun perusteella ns. arvokkaita alueita, vaan hankealue tulee kartoittaa riittävän tasaisesti. Tehdyt laskennat tulee myös määritellä kartoilla nykyistä paremmin. Kärmekallion laskennoissa voidaan todeta, että laskennat jakaantuvat kuitenkin kahdelle eri vuodelle. Hankealueen pesimälinnustosta Vaikka YVA-selostuksessa annetaan ymmärtää, että hankealueen linnusto on varsin tavanomaista, hankealueella on myös tärkeitä lintulajeja. Alueelta löytyy töyhtötiaisia (VU) ja hömötiaisia (EN), kanalintuja ja petolintuja. Tämä seikka on otettava huomioon, kun tehdään päätöksiä. Töyhtötiaisen ja hömötiaisen kohdalla on pidettävä mielessä se, että lajien kannat ovat nopeasti vähentyneet, vaikka hankealueella niitä esiintyisikin toistaiseksi. Arviointiselostuksen mukaan hankealueen pesimälinnustosta on 39% huomionarvoisia lajeja. Kun yhä useammasta lintulajista tulee uhanalainen ja kanta vähentyy nopeasti, on lajien käyttämien biotooppien ja reviiripaikkojen suojeluun kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Tätä seikkaa ei voi sivuuttaa viittaamalla siihen, että lajit ovat toistaiseksi vielä alueellisesti tavanomaisia. Petolinnut Hankealueella on YVA-selostuksen mukaan varma erittäin uhanalaisen mehiläishaukan reviiri ja pesä. Samoin vaarantunut hiirihaukka saattaa pesiä alueella. Tuulivoimalat muodostavat näille kahdelle uhanalaiselle petolinnulle merkittävän riskin. Huolestuttavaa on se, että myös monilla muilla tuulivoimahankealueilla Pirkanmaalla nämä kaksi Pirkanmaan vastuulajia ovat joutumassa tuulivoimahankkeiden jalkoihin. Näiden molempien lajien kannat ovat vähentymässä. Tästä syystä tuulivoimahankkeissa lajien pesimä- ja reviiripaikkoja tulee säilyttää elinkelpoisina, jotta reviirit eivät autioidu. Tehdyn petolintuselvityksen mukaan hankealueen keskeisillä osilla on runsaasti petolintujen havaintoja. Edellä mainittu koskee muun muassa mehiläishaukkaa ja hiirihaukkaa, Mehiläishaukasta tehdyt lentohavainnot ovat valtaosin törmäyskorkeudella. Samoin hiirihaukasta tehdyt havainnot ovat suurelta osin törmäyskorkeudella. YVA-selostuksessa todetaan myös, että havainnointipiste ei ole kauttaaltaan riittävän kattava. Tuulivoimalat synnyttäisivät kyseiselle kahdelle uhanalaiselle petolintulajille ja Pirkanmaan vastuulajille merkittävän riskin. Kärmekallion YVA-selostuksessa todetaan:” Hankealueella esiintyvien petolintujen (pl. kalasääski) osalta elinympäristön muutosten vaikutukset ja häiriövaikutukset ovat kaikissa hankevaihtoehdoissa vähäiset, sillä alueen petolintulajisto on kohtuullisen tavanomaista vastaavien metsäisten seutujen lajistoa, vaikka alue kuuluukin useampien suojelullisesti arvokkaiden päiväpetolintujen reviireille. ” Tähän arvioinnin lopputulemaan ei voi yhtyä. YVA-selostuksessa mainitaan kuitenkin jatkossa:” Joukossa oli myös muita suurikokoisia petolintulajeja, kuten uhanalaiset mehiläishaukka ja hiirihaukka sekä kanahaukka, joilla mahdollisesti oli reviirit hankealueella tai sen lähistöllä. Lajit lentävät soidinaikaan korkealla ja toisaalta poikasten harjoitellessa lentotaitoa ovat herkempiä törmäyksille. Mikäli lajeilla on pysyvät reviirit hankealueen ympäristössä, voidaan Kärmekallion tuulivoimahankkeella varovaisuusperiaatteen mukaisesti katsoa olevan kohtalainen törmäysriskivaikutus kalasääsken ohella myös mehiläishaukalle ja kanahaukalle.” Sääksi käyttää aluetta ainakin ylilentoihin. Yksi pesä on hankealueen pohjoispuolella. Paikallisilta saatujen tietojen mukaan sääksellä olisi myös pesä hankealueen välittömässä läheisyydessä länsipuolella. Tämä tieto tulee todentaa. Sääksen pesään/pesiin on jätettävä vähintään suosituksen mukainen 2 km:n etäisyys tuulivoimaloista. Lisäksi on todettava, että sääksestä tehtyjä lentohavaintoja on yllättävän vähän petolintuseurannan aikana. Vain kuusi havaintoa on tehty. Näistä 5 suuntautuu hankealueen kautta länteen tai lounaaseen. Vain yksi havaittu lento on hankealueen ulkopuolelta etelään. Kaikki sääksen petolintuseurannassa havaitut hankealueen ylitse suuntautuneet lennot ovat olleet törmäyskorkeudella. Törmäysmallinnuksia ei ole tehty. Yleisesti mainittakoon, että esimerkiksi sääksen seurannassa tulee ottaa sekin huomioon, että seurantaan tulisi saada mukaan myös lentokykyisiksi tulleiden poikasten lentokäyttäytymistä. Alueelta on havainto erittäin uhanalaisesta huuhkajasta. Huuhkajan mahdollinen reviiri hankealueella tai sen läheisyydessä on varmistettava mahdollisimman hyvin. Vuohijoen kaatopaikka voi edelleen houkutella huuhkajaa paikalle. Huuhkaja on erittäin arka kaikenlaiselle häiriölle ja tuulivoimaloille. Hankealueelta on myös yksi havainto helmipöllöstä (NT). Helmipöllön kanta on heikentynyt olennaisesti Pirkanmaalla. Lisäksi alueelta on havainto aikaisemmin viirupöllön pesinnästä. Kanalinnut YVA-selostuksessa tunnutaan aliarvioitavan metsäkanalintujen alttiutta törmätä tuulivoimaloihin ja sähkönsiirtojohtoihin. Tarkastelussa on otettava huomioon lisäksi alueen läpi kulkevan voimajohdon ja tuulivoimaloiden yhteisvaikutus linnustoon. Entisen linjan lisäksi ollaan rakentamassa uutta linjaa vanhan linjan lisäksi samalle reitille. Ainakin sähkölinjojen määrä lisääntyy. YVA-selostuksessa ei anneta myöskään riittävästi painoa tuulivoimalahankkeen kielteisille vaikutuksille kanalintuihin. Uusien tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden häirintävaikutus ulottuu tapauksittain kilometrien päähän. Biotoopin muutokset vaikuttavat myös kielteisesti. Kanalintujen mahdollisuus löytää uusia paikkoja menestykselliseen soidintamiseen, ruokailuun ja pesimiseen ovat hyvinkin rajalliset, koska biotooppimuutokset ovat olleet varsin rajuja. Tästä syystä on noudatettava varovaisuusperiaatetta. https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita Lakkiniemen aurinkovoimahanke Tuulivoimahankealueen läheisyyteen (n. 0.6 km) suunnitellaan myös aurinkovoimaa. Lakkiniemen aurinkohankkeen ala olisi 108 ha (uusin tieto taisi olla 50 ha). Aurinkovoiman haitallisista vaikutuksista on toistaiseksi vähän tietoja. Aurinkovoima-alue supistaa muun muassa monen lintulajin pesimäaluetta ja petolintujen saaliinhakualuetta. Erilaiset heijastukset voivat synnyttää riskitekijöitä linnuille. Jotkut lajit voivat erehtyä pitämään aluetta vesialueena, johon voi laskeutua. Linnut saattavat myös törmätä aurinkokenttärakennelmiin. Aurinkovoimakenttä houkuttelee pahimmillaan alueelle runsaasti hyönteisiä, ja hyönteisiä pyydystävät linnut tulevat tästä syystä saalistelemaan alueelle. Aurinkovoimaan tulee asennoitua varovaisuusperiaatteella, koska tieto aurinkovoiman vaikutuksista on toistaiseksi liian puutteellista. Kärmekallion tuulivoimahankkeen ja Lakkiniemen aurinkovoimahankkeen yhteisvaikutukset tulee arvioida tarkkaan. Tuulivoimaloiden sijoituspaikat YVA-selostuksen tuulivoimasijoittelun mallissa on puutteita, jotka merkitsevät vaaraa luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Iso-Yyrin suoalue kokonaisuudessaan on tärkeä alueellinen luonnon ydinalue ja yhteyskäytävä sekä valtakunnallisestikin arvokas suoalue. Yyrinsuon alueella on myös soidensuojelun täydennyskohde-ehdotus. Tästä syystä tuulivoimalapaikat 6 ja 7 tulee poistaa.. Lisäksi Teerinevan ympäristö on luonnon monimuotoisuuden vuoksi turvattava alue. Näin ollen ainakin tuulivoimalapaikat 2 ja 3 tuntuisivat olevan väärin sijoitettuja. Tuulivoimapaikkojen vähentäminen ja siirtäminen vaikuttaisivat ilmeisesti myös jonkin verran myönteisesti hankealueella tai lähialueella pesivien sekä alueen läpi lentävien petolintujen säilymiseen alueen linnustossa. Lisäksi esimerkiksi Teerinevan osalta tuulivoimalapaikkojen poistaminen edistäisi teeren soidinpaikan säilymistä. Samalla ekologiset yhteydet eivät vaikeutuisi. YVA-selostuksessa arvioidaan pesimälinnustoon kohdistuvia vaikutuksia seuraavaan tapaan:”Sääkseen kohdistuvat vaikutukset arvioidaan hankevaihtoehdossa VE 1 suuriksi ja hankevaihtoehdossa VE 2 enintään kohtalaisiksi, sillä vaihtoehdossa VE 1 lähimpiin voimaloihin kertyy matkaa alle 2 km ja vaihtoehdossa VE 2 yli 2 km.” Sääksen kohdalta on myös muistettava, että sääksen saalistuslennot saattavat suuntautua eri suuntiin riippuen vuosittaisista vaihteluista esimerkiksi säiden ja kalan esiintymisen vuoksi. Suojelullisesti arvokkaaseen pesimälinnustoon (pl. sääksi) kohdistuvat vaikutukset arvioidaan ko- konaisuudessaan kohtalaisiksi. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea kanalintuihin ja pöllöihin. Hankevaihtoehtojen (VE1 ja VE2) väliset erot vaikutusten suuruudessa ja merkittävyy- dessä ovat varsin vähäiset.” Päätelmät Kärmekallion tuulivoimahankkeen linnustoselvityksiin on käytetty liian vähän maastopäiviä. Tämä käy ilmi osaltaan useista epävarmuuksista. Petolintujen reviirit ovat jääneet täsmentämättä riittävästi. Petolintujen pesiä ei ole löydetty. Sääksen kohdalta on epäselvää, onko sääksellä toinenkin reviiri ja pesä hankealueen länsipuolella. Paikallisten aluetta tuntevien tietojen mukaan näin olisi. Muutonseuranta on ajoittunut osittain väärin (tämä näkyy muun muassa muuttavien laulujoutsenten havaitussa vähäisessä määrässä). Laulujoutsen on kuitenkin yksi merkittävä laji, kun pohditaan tuulivoimaloiden aiheuttamia linnustollisia riskejä. Hankealueen kautta tai vaikutuspiirissä muuttavien laulujoutsenten todellisesta määrästä on merkittävää epävarmuutta. Muutonseurantapäivien määrän poikkeamista olennaisesti virallisesta ohjeistuksesta ei voi perustella sillä, että seurantaa tehdään sisämaassa, Kärmekallion tuulivoimahanke sijoittuu usean tuulivoimaloille herkän lintulajin päämuuttoreitille tai sen välittömään läheisyyteen. Kanalintujen soidinpaikkaselvitys ja pöllöselvitys perustuvat vain yhden kevään niukkaan havainnointiin. Kanalintujen keväinen selvitys tulee tehdä myös laajemmin maastossa kuin pelkästään kartalta tai ilmakuvista määritellyillä otollisilla paikoilla. Tällainen liian rajoittunut selvitys voi antaa väärän kuvan, koska muun muassa nykyinen metsänkäyttö on vaikuttanut kanalintujen esiintymiseen. Kanalinnut joutuvat tyytymään myös muihin kuin optimaalisiin biotooppeihin. Tuulivoimaloiden aiheuttamia haitallisia vaikutuksia esimerkiksi linnustoon tarkastellaan liian suppea-alaisesti. Uusimpien tutkimusten mukaan useat lintulajit karttavat tuulivoima-alueita laajalle etäisyydelle. Karttamisen lisäksi tuulivoimalat synnyttävät pöllöille, useille päiväpetolintulajeille ja kanalinnuille törmäysriskin, jota ei pidä vähätellä. Kysymyksessä ovat useasti juuri uhanalaiset lajit tai voimakkaasti taantumassa olevat lajit. YVA-selostuksessa arvioidaan (liian vähäisestä seurannasta huolimatta), että esimerkiksi tuulivoimaloiden vaikutus sääkseen on suuri vaihtoehdossa VE1 ja kohtalainen vaihtoehdossa VE2. Suojelullisesti arvokkaaseen pesimälajistoon kohdistuvat vaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan kohtalaisiksi molemmissa vaihtoehdoissa. Kun otetaan huomioon linnustoselvityksen vajavaisuus ja se, että sääksen mahdollisen toisen reviirin/pesän varmistaminen on jäänyt tekemättä, on vaadittava linnustoselvitysten täydentämistä. Liiaksi epävarmuutta on myös mehiläishaukan, hiirihaukan, kanahaukan ,huuhkajan, viirupöllön ja helmipöllön osalta. Yleensäkin tuulivoimahankkeiden linnustoselvityksissä puuttuu kokonaan yömuuttajien havainnointi. Tämä luo selvityksille huomattavaakin epävarmuutta hankepaikasta riippuen. Vaihtoehtojen VE1 ja VE2 haitta-arviointi perustuu nyt liian vähäiseen hankealueelta ja sen lähialueilta saatuun tietoon. Käytettävissä olevan tiedon nojalla tuulivoimalapaikat 7 ja 6 tulee poistaa. Tämä johtuu sääksen reviirin ja pesän sijainnista hankealueen pohjoispuolella sekä Yyrinsuokokonaisuuden paikallisesta ydinluontokohteesta. Muiden tuulivoimalapaikkojen sopivuutta voidaan arvioida, kun saadaan täydennettyä tietoa esimerkiksi petolintujen reviireistä ja pesistä. Pelkästään nyt käytettävissä olevan tiedon varassa ei voida tehdä sitovia päätöksiä tuulivoimalapaikoista. Varovaisuusperiaatetta on noudatettava, kun selvitykset ovat liian puutteellisia. Tampereella 19.1.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

Hanke ja hankealue Arviointiohjelman mukaan hanke on seuraavanlainen: ”Elements Suomi Oy suunnittelee tuuli- ja aurinkovoimahankkeen toteuttamista Haitinkankaan alueelle. Hankealueen koko on noin 1560 hehtaaria ja se sijaitsee noin kuuden kilometrin etäisyydellä Karvian keskustaajaman kaakkoispuolella. Hankkeeseen sisältyy 10–16 tuulivoimalaa, jotka sijoittuvat Karvian kunnan ja Parkanon kaupungin alueelle, 354 hehtaarin kokoinen aurinkovoima-alue, joka sijoittuu Karvian kunnan alueelle sekä hankkeen ilmajohdolla toteutettava sähkönsiirto, jonka vaihtoehdot sijoittuvat Karvian kunnan sekä Parkanon ja Kankaanpään kaupunkien alueille. Suunnitelmissa on käyttää voimaloita, joiden kokonaiskorkeus on enintään 350 metriä ja yksikköteho enintään 10 MW. Tällöin tuulivoimaloiden kokonaisteho tulee olemaan 100–160 MW ja arvioitu vuotuinen sähkön nettotuotanto noin 550 GWh. Suunnitellun aurinkovoima-alueen kokonaisteho on maksimissaan 320 MW ja arvioitu vuotuinen sähkön nettotuotanto 310 GWh. Hankealueelle rakennetaan sähköasema, jonka kautta sähkö siirretään kantaverkkoon 110 tai 400 kV:n ilmajohdolla. YVA-menettelyssä arvioidaan vaikutukset 400 kV:n voimajohdolle, koska sen vaikutukset ulottuvat 110 kV:n voimajohtoa laajemmalle alueelle. Hankkeen sähkönsiirrolle on neljä vaihtoehtoista reittiä, jotka kaikki kulkevat Fingrid Oyj:n suunnitteleman Kristiinankaupunki-Nokia 400 + 110 kV:n voimajohdon rinnalla. Sähkönsiirto kantaverkkoon tapahtuu tämän johdon varrelle rakennettavan sähköaseman kautta. Reittivaihtoehdosta riippuen voimajohdon pituus tulee olemaan 26–28 kilometriä. Tavoitteena on, että tuuli- ja aurinkovoimahanke tuottaa sähköä vuonna 2028.” Hankealueen lähistölle/viereen sijoittuu kolme Natura-aluetta ja suojelualueita. Hankealue osuu myös luonnon monimuotoisuuden ydinalueelle ja ekologiselle maakunnalliselle yhteydelle. Hankealue soveltuu tuulivoimalle varsin huonosti. Linnuston ja muun eläimistön kohdalla on otettava tarkoin huomioon tuulivoimaloista aiheutuvat häirintävaikutukset varsin laajalle alueelle - lajeista johtuen jopa viiteen kilometriin asti. Häiriövaikutus on pääsääntöisesti haitallisempi kuin törmäysriski. Törmäysriskiäkään ei saa kuitenkaan vähätellä. Tuulivoimaloiden haittavaikutuksista on edelleen varsin puutteellista tietoa. Tieto perustuu matalampiin tuulivoimaloihin. Tuulivoimaloiden korkeuden kasvattaminen esimerkiksi 350 metriin lisää olennaisestikin tuulivoimaloista syntyvää haitallista vaikutusta. Tämä on yksi syy noudattaa varovaisuusperiaatetta. Haitinkankaan tuulivoimahankkeen vieressä tai lähituntumassa on arvokkaita Natura- ja suojelualueita. Muun muassa Horjunkeidas (SACFI0200189), Puurokeidas -Hannankeidas (SACFI0336006), Häädetkeidas ( SACFI0336004 ) ja Suomijärvi ( SPAFI0200029) muodostavat osan alueen arvokkaista luontokohteista. Lisäksi lähialueella on Parkanon-Karvian rajaseudun soitten FINIBA-alue ( FINIBA Parkanon-Karvian rajaseudun suot, n. 2,2 km). Hanke sijoittuu myös luonnon monimuotoisuuden alueelle. Tuulivoimahanke tuo mukanaan merkittäviä riskejä tämäntyyppiselle linnusto- ja luontoalueelle. Luonnovarakeskuksen kansainvälinen koostejulkaisu: https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita Maakotka Maakotka on vaarantunut (VU), erityisesti suojeltava, rauhoitettu ja lintudirektiivin liitteen I laji. Maakotka on saatu palautettua Pirkanmaalle ja mahdollisesti Satakuntaankin. Sen eteläinen pesimäraja kulkee Pirkanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa. Moni tuulivoimahanke esimerkiksi Pirkanmaalla vaarantaa maakotkan elinvoimaisuuden maakunnassa. Maakotka on myös Pirkanmaan vastuulaji. Maakotkasta on havaintoja Häädetkeitaan luonnonpuiston luoteis- ja pohjoispuolelta Rannankylän alueelta (BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelu) vuodesta 2010 alkaen, ja pysyvään reviiriin viittaavia pesimäaikaisia havaintoja on vuodesta 2013 alkaen. Havaintoja on 1,5-4 km etäisyydellä Haitinkankaalle suunnitellusta tuulivoima-alueesta. Lisäksi YVA-ohjelmassakin todetaan, että Haitinkankaan hankealueen eteläpuolelta on havaintoja maakotkasta. YVA-ohjelmassa mainittu Haitinkankaan hankealueen eteläpuolen maakotkahavainnot viitannevat hankealueen lounaispuolen reviiriin, mikä sijaitsee myös lähellä hankealuetta. Kyse voi olla toisesta maakotkareviiristä tai Häädetkeitaan maakotkaparin vaihtopesästä. Tämä on selvitettävä. Saman parin reviirinäkin liikkuminen alueiden välillä merkitsee liikkumista hankealueella. Vaikka maakotka ei pesisikään joka vuosi, pesä ja vaihtopesät on otettava huomioon sekä maakotkan mahdollisuus säilyttää reviiri ja saalistusalueet on turvattava. Haitinkankaan tuulivoimahanke erityisesti muiden tuulivoimahankkeiden tai jo toiminnassa olevien tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksena vaarantaa maakotkareviirien säilymisen elinkelpoisina. Kangaslammit, Takakangas-Pihlajaharju ja toiminnassa oleva Kantti supistavat maakotkien nykyisiä ja potentiaalisia pesimis- ja ravinnonetsimisalueita. Maakotka on hyvin altis laji häiriöille. On otettava huomioon myös, että maakotkalle jää riittävästi sopivaa ravinnonetsimisaluetta. Maakotkien ravinnonetsimisalueet reviirillä vaihtelevat esimerkiksi ravintotilanteen tai vuoden ajan mukaan. Maakotkat liikkuvat tutkimusten mukaan laajasti ja säännöllisesti myös ydinreviirin ulkopuolella. https://luonnonsuojelunsaatio.fi/hankkeet/tutkimus-avaa-maakotkien-lento-ja-reviirikayttaytymista/ Yllä mainittujen tuulivoimaloiden yhteisvaikutuksesta alueen maakotkiin tulee tehdä perusteellinen yhteisvaikutusarviointi noudattaen varovaisuusperiaatetta. Maakotkien pesäpaikat ja vaihtopesät tulee selvittää riittävän hyvin. Maakotka on pitkäikäinen laji, jonka poikasmäärä on vähäinen. Maakotka on erityisen herkkä laji tästäkin syystä- Maakotkan alueellisen elinvoimaisuuden ja suotuisan tason säilyttämistä ei saa heikentää. Vaikka maakotka ei pesisikään joka vuosi, pesä ja vaihtopesät on otettava huomioon sekä maakotkan mahdollisuus säilyttää reviiri ja saalistusalueet on turvattava. Ympäristömalli ja törmäysmallinnus ovat hyviä apuvälineitä, kun tarkastellaan maakotkien liikkumista reviirillään ja maakotkien törmäysriskiä. On kuitenkin muistettava, että mallinnukset ovat aina enemmän tai vähemmän keskiarvoihin perustuvia tulkintoja. Maakotkayksilöiden käyttäytyminen voi olla hyvinkin poikkeavaa malleista esimerkiksi jollakin reviirialueella tai sitten eri osissa maata. Tästä syystä on aina sovellettava riittävästi varovaisuusperiaatetta. Linnustoselvitykset Metsäkanalinnut ja pöllöt Metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys ja pöllöselvitys kattavat kummatkin vain 2 päivän työmäärän. Metsäkanalintuselvitys ja pöllöselvitys tulee tehdä useampana kuin vain yhtenä keväänä. Esimerkiksi pöllöjen havaittavuus ja pesiminen ovat riippuvaisia kevään ravintotilanteesta. Pöllöjen soidin- ja ääntelyaktiivisuus vaihtelevat myös yöstä toiseen. Yhden kevään metsäkanalintuselvitys ja pöllöselvitys eivät anna riittävän hyvää kuvaa näiden lajien tilanteesta hankealueella ja hankealueen lähistöllä. Pesimälinnustoselvitys Pesimälinnustoselvitys sisältää kaksi eri selvitysten kertaa. Arviointiohjelmassa todetaan:” Selvityksissä on käytetty menetelminä kartoituslaskentaa, pistelaskentaa ja linjalaskentaa.” Mitä tämä kaksi kertaa todellisuudessa tarkoittaa? Arviointiselostuksesta toivottavasti saa tähän tarkennusta. Hankealueen laajuus on mittava 1 560 ha. On selvää, että luotettavan linnustoselvityksen laatiminen edellyttää kylliksi maastopäiviä. Hankealueen lähialueellekin tulee kiinnittää huomiota. Petolinnut Hankealueella pesii erittäin uhanalainen petolintu. Tuulivoimalat aiheuttaisivat sen, että tämän lajin tulevaisuus alueella vaarantuu suuresti. Lajin tiedetään olevan hyvin arka kaikenlaiselle häirinnälle. Laji karttaa myös tuulivoima-alueita. Kaikki kolme vaihtoehtoa VE1-VE3 muodostavat suuren ja merkittävän uhkan pesinnän mahdollisuuksille jatkua. YVA-ohjelmassa kerrotaan:” Suomen lajitietokeskuksesta (11/2023) saatujen tietojen mukaan ja alueella tehtyjen syysmuutonseurannan ja petolintuseurannan (Ahlman Group Oy 2023) perusteella alueella todennäköisesti pesii mehiläishaukka ja hiirihaukka, vaikka pesäpuita ei pystyttykään paikantamaan. Myös tuulihaukalla on alueella todennäköisesti pesä.” Linnustoselvitykset on tehty käyttäen liian vähän aikaa, jollei hankealueella todennäköisesti pesivistä kolmesta petolintulajista ole pystytty löytämään tai tarkentamaan lajien pesiä. Mehiläishaukka (EN) ja hiirihaukka (VU) ovat lisäksi uhanalaisia. Tuulivoimaloiden sijoituspaikkojen haitallisen vaikutuksen arviointia ei voi tehdä ilman, että pesäpaikat tunnetaan. Arviointiohjelman mukaan ”petolinnut tuntuvat käyttävän aluetta runsaasti mahdollisesti ravinnonhankintaan päätellen tuulihaukan, hiirihaukan, ruskosuohaukan, sinisuohaukan ja varpushaukan havaintojen määrästä (Ahlman Group Oy 2023, Rejlers Finland Oy 2024f). Pellot ja turvetuotantoalueet ovat mahdollisesti hyviä elinympäristöjä myyrille, joita petolinnut saalistavat.” Tuulivoimalat sopivat huonosti tällaiselle alueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Vaikutusarvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota alueella lentävien petolintujen törmäysriskiin ja tuulivoimaloista johtuviin häiriötekijöihin- Suomijärven suunnalta on sääksihavaintoja, joten sääksen pesän sijaintiin ja lentoreitteihin on paneuduttava vaikutusarvioinnissa. Maakotkaan liittyvät tehdyt selvitykset ja tekotavat on ilmoitettava tarkasti. Maakotkien seuranta edellyttää hankealueella ja sen läheisyydessä myös talvikauden havainnointia. Muuttolinnuston seuranta Muuttolintuselvitykseen on käytetty kevätmuuton osalta 10 päivää ja syysmuuton osalta 10 päivää. Tämä alittaa selkeästi virallisen ohjeistuksen määritykset. Kevätmuuton seurannasta saa tarkempia tietoja vasta YVA-selostuksessa. Seurantajaksojen aikaväliäkään ei ole kerrottu tässä vaiheessa. Arviointiohjelman tietojen vajavaisuuden vuoksi seurannan luotettavuutta ja tehokkuutta ei voi arvioida näiltä osin. Hankealue osuu arviointiohjelman mukaan syysmuuton osalta osittain kurjen päämuuttoreitille. Hankealueen etelä- ja pohjoisosissa muuttaa myös hanhia. Muuttavien ja lepäilevien hanhien määrät ovat olleet kasvusuunnassa, koska hanhien muuttoreitti ja aikataulu ovat muuttuneet. Lisäksi on tietoja, että Suomijärven suunnalla on havaintoja suurista hanhiparvista. Metsähanhien alalajit kuuluvat uhanalaisuusluokitukseen. Linnustovaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa-oppaassa (Ympäristöministeriö 2016) ohjeistetaan linnustoselvitysten tasosta seuraavaa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf? Sequence=1 Haitinkankaan tuulivoimahanke sijoittuu alueelle, jonka kautta muuttaa lukuisasti lintuja. Lajit ovat myös herkkiä tuulivoimaloihin törmäyksille. Muuttolinnuston seurantapäivien vähäisyyttä ei voi perustella sillä, että alue sijaitsee sisämaassa ja sisämaassa on vähemmän muuttoa kuin rannikolla. Suomijärvi Suomijärven Natura-alueen suojeluperusteina ovat sekä muutto- että pesimälinnusto. Pesimälajistoon on kuulunut useita uhanalaisuusluokitukseen kuuluvia lajeja. Natura-arvioinnissa on otettava molemmat linturyhmät huomioon. Nokikana on EN-laji. Samoin punasotkan (CR) tilanne on selvitettävä. Hankealue on niin lähellä Suomijärveä, että on otettava huomioon, että linnut voivat lennellä hankealueelle ja takaisin Suomijärvelle. Hankealueellahan on muun muassa suunnitellulla aurinkovoima-alueella kosteikkolinnuille sopivaa biotooppia. Aurinkovoima-alue Aurinkovoiman mahdolliset haitalliset vaikutukset tulee kartoittaa konkreettisesti. Suunnitellulla aurinkovoima-alueella ja sen lähialueilla on tärkeitä linnustoarvoja. Aurinkovoiman haitallisista vaikutuksista muun muassa linnustoon on vielä varsin vähän tietoja. Tämä edellyttää, että aurinkovoiman perustamisessa ollaan kriittisen varovaisia. Tiedon puuttumisella ei saa päätyä siihen, että mahdollisia haitallisia vaikutuksia ei pidä ottaa toistaiseksi lainkaan huomioon tai niitä voi vähätellä. Aurinkovoima-alue peittää alleen ja supistaa lintujen pesimä- ja ruokailualuetta. Lisäksi linnut voivat tulkita aurinkovoimakentän heijastuksineen vesialueena ja laskeutua sille. Törmäyksiä ei voida myöskään sulkea pois. Aurinkovoimakenttä voi houkutella runsaasti hyönteisiä. Hyönteiset puolestaan saavat paikalle ravintoa etsiviä lintuja. On huomattava, että suunnitelma aurinkovoima-alueesta on yli kaksinkertaistunut siitä, kun Varsinais-Suomen ELY-keskus antoi 19.2.2024 päätöksen yksittäisen YVA-menettelyn soveltamisesta aurinkovoimahankkeeseen. Päätelmiä Natura-arvioinnin tekemisen tärkeyttä tunnutaan aliarvioitavan yleisesti ja esimerkiksi Puurokeitaan- Hannankeitaan ja Horjunkeitaan kohdalla. Näillä alueilla voi tietojen mukaan olla luontotyypille ominaista arvokasta pesimälinnustoa ja muuttolinnustoa. (esimerkiksi maakotka, kahlaajia). Monet kahlaajat kuuluvat uhanalaisuusluokitukseen. Arvokkaan linnuston esiintyminen tulee selvittää ja tehdä tuloksista haitallisuusarviointi. Hankealueen viereisiltä Natura-alueilta on havaintoja muun muassa kapustarinnasta, pikkukuovista, suokukosta (CR), lirosta (NT), valkoviklosta (NT), mustakurkku-uikusta (EN), riekosta (VU), tukkasotkasta (EN) ja pohjansirkusta (NT). Esimerkiksi äärimmäisen uhanalaisen suokukon nykyinen tilanne (niin pesimä -kuin muutonaikainen) hankealueella ja sen lähialueilla tulee selvittää. Aurinkovoiman ja tuulivoiman haitalliset vaikutukset erityisesti uhanalaiseen linnustoon on tarkoin selvitettävä. Linnustoselvitykset ovat nyt ilmeisen vajavaisia monilta osin. Haitinkankaan tuulivoimahanke sijoittuu merkittävän luonto-ja suojelualuekokonaisuuden keskelle. Hankkeen heikentävä vaikutus luontoarvoihin ulottuu moneen suuntaan. Hanke ehkäisee ja rajoittaa alueiden välisiä kulkuyhteyksiä ja pirstoo haitallisesti hankealuetta. Hankealue on tärkeä petolintujen saalistusalue. Tuulivoimaloiden lennonestovalot antavat oman häiritsevän vaikutuksensa. Maakotkien esiintyminen, reviirit alueella ja pesien/vaihtopesien etäisyydet hankealueesta on ehdottomasti selvitettävä huomattavasti paremmin kuin nyt on tehty. Tehty selvitys ei ole lainkaan riittävä, jotta voitaisiin tehdä luotettava arvio hankkeen kielteisistä vaikutuksista maakotkiin. Tehdyn maakotkaselvityksen vajavaisuuden vuoksikaan hanketta ei voi hyväksyä. Tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutukset tulee kartoittaa ja arvioida huolellisesti. Hankealueesta 25 km:n säteellä on toiminnassa 5 tuulivoima-aluetta. Hankkeilla on 7 tuulivoima-aluetta. Lisänä suunnitellaan aurinkovoimaa ( 4 hanketta). Toiminnassa jo olevat ja suunniteltavat tuulivoimahankkeet sisältävät maksimissaan 134 tuulivoimalaa. Linnustoselvitykset on tehty jo pääosin valmiiksi YVA-ohjelmavaiheessa, mutta tuloksista ei anneta monilta osin tarkkoja tietoja. Viitataan siihen, että tarkat tulokset julkistetaan vasta YVA-selostusvaiheessa. Tämä kaventaa tuntuvasti paikallisasukkaiden ja yhdistysten mahdollisuuksia arvioida selvitysten riittävyyttä ja tasoa sekä tarpeen mukaan esittää selvitysten täydennyksiä. Jos selvitykset on tehty ja ne ovat valmiina YVA-ohjelmavaiheessa, tulee ne myös julkistaa jo tässä vaiheessa. Varsinaisen vaikutusarvioinnin voi laatia vasta YVA-selostusvaiheessa. Tampereella ja Porissa 16.1.2025 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry pily@pily.fi Rane Olsen puheenjohtaja Porin Lintutieteellinen Yhdistys PLY ry ply@satakunnanlinnut.fi

Lempäälän ympäristönsuojeluyhdistyksen, Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin ja Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen yhteinen kunnallisvalitus Sääksjärven osayleiskaavan hyväksymisestä. Kunnallisvalitus on luettavissa täältä: https://www.sll.fi/app/uploads/sites/10/2024/12/pakattu-verkkoon-Valitus-Lempaala-Saaksjarven-OYK-06.12.2024.pdf

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry ALOITE 12.12.2024 Luontoliiton Hämeen piiri ry Tampereen Metsäryhmä Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry Tampereen kaupunki Kirjaamo kirjaamo@tampere.fi PL 487 33101 Tampere Asia: HERVANTAJÄRVEN LUOTEISPUOLEN VANHAN METSÄN SUOJELU Arvoisat vastaanottajat, esitämme, että Tampereen Hervantajärven luoteispuolella sijaitsevaan vanhaan metsään (Kuva 1) perustetaan luonnonsuojelualue. Noin 23 hehtaarin metsäalue on Tampereen kaupungin omistuksessa. Alueen länsipuolella on 8,9 hehtaarin laajuinen Hupakankorven luonnonsuojelualue ja itäpuolella kantakaupungin laajin 86 hehtaarin Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualue. Hervantajärven luoteispuolen metsä on esitetty Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa 2012–2020 suojeltavaksi kaavamerkinnällä ja arvometsä-luokituksella metsänkäsittelyn osalta. Suojeluohjelmassa metsäalueen kooksi on määritetty 22,11 ha. Kuva 1: Hervantajärven luoteispuolen vanha metsä. Hupakankorven luonnonsuojelualue erottuu vaaleana vähäpuustoisena suoalueena kuvan vasemmassa laidassa ja Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualue kuvan oikeassa laidassa. Kuvassa oikealla olevan Hervantajärven asuinalueen alapuolella on Hervantajärvi ja asuinalueen oikealla puolella Makkarajärvi. Suojeltavaksi esittämämme alue on tällä hetkellä asemakaavoittamatonta. Metsä on merkitty voimassa olevassa kantakaupungin yleiskaava 2040:ssa keskuspuistoverkoston osaksi. Alueelle soveltuisi kuitenkin paremmin kaavamerkintänä luonnonsuojelualue. Esitämme myös uuden luontoselvityksen tekemistä alueelle suojelupäätöksen pohjaksi. Aluetta ei ole kartoitettu kattavasti vuosituhannen alun jälkeen. Nykyisellään aluetta uhkaavat muun muassa hygieniasyistä tehtävät hakkuut, joissa heikentynyttä tai kuollutta puuta ei nähdä luonnon monimuotoisuudelle tarpeellisena. Hakkaamalla metsä menetetään sen poikkeukselliset ja laajat luontoarvot. Hervantajärven luoteispuolen vanhan metsän suojelu edistää suojelualueiden kytkeytyneisyyttä huomattavasti yhdistämällä Hupakankorven ja Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualueet. Metsän luonnonarvoista Alue soveltuu luonnontieteellisiltä valintaperusteiltaan METSO-ohjelman ensimmäiseen luokkaan puuston ikään ja lahopuun määrään pohjautuen. METSO-luokitus on todettu jo Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelmassakin 2012–2020. Hervantajärven osayleiskaavaa laadittaessa vuosituhannen alkupuolella alueen puuston ikä määritettiin. Tuon selvityksen perusteella suojeltavaksi esitettävän alueen puusto on kuusivaltaista ja nykyisin pääosin 120–140-vuotiasta. Metsässä on arviolta kymmeniä kuutiometrejä lahopuuta hehtaaria kohden. Metsän lahopuusta tekee erityisen merkittävän se, että iso osa lahopuusta on vielä pystyssä muodostaen pökkelöitä, keloja, pystypuita ja kolopuita maapuiden sekä tuulenkaatojen ohella. Tällainen lahopuujatkumo on harvinainen Suomen metsissä, mutta elintärkeä monille nykyään uhanalaisille metsälajeille. Puuston latvuksessa on runsaasti aukkoja, mikä on mahdollistanut nuorten lehtipuiden levittäytymisen alueelle. Alueella on myös kookkaita vanhoja lehtipuita havupuiden ohella. Hervantajärven luoteispuolen vanhassa metsässä elää paljon vaateliasta ja uhanalaistakin lajistoa. Huomionarvioisia lajeja ovat linnuista muun muassa hömötiainen, varpuspöllö, kanahaukka, harmaapäätikka ja pohjantikka, nisäkkäistä liito-orava, vanhojen metsien kääväkkäistä rusokääpä ja rusokantokääpä, putkilokasveista kuusivaltaisissa lehdoissa viihtyvä pussikämmekkä, sammalista käsittelemättömissä metsissä esiintyvä lahokaviosammal ja jäkälistä tuulenkaatojen juurakoista löytyvä varjoneulajäkälä. Merkittävä osa alueen vaateliaista lajeista on riippuvaisia lahopuusta. Metsän liito-oravatilanteesta on tietoja pitkältä ajalta (1995, 1998, 2003, 2004, 2006, 2014, 2016, 2018, 2021) ja alue on ollut vuosikausia kauttaaltaan liito-oravan asuttama. Myös pohjantikasta kertovat havainnot (2003, 2004, 2006, 2007, 2009, 2018) koko alueen laajuudelta viestivät jatkuvasta esiintymästä. Opetus- ja tutkimuskäytön kehittäminen Tampereen korkeakouluyhteisöön kuuluvassa Tampereen ammattikorkeakoulussa koulutetaan metsätalousinsinöörejä, jotka voivat hyötyä tällaisesta luonnontilaisesta opetusmetsästä metsäekologian opinnoissaan. Tampereen kaupungin omistuksessa olevat taajamametsät ovat pääsääntöisesti voimakkaasti käsiteltyjä. Kaupungin omistamista metsistä esimerkiksi haketetaan lehtipuuta ja poistetaan lahopuuta sekä alikasvosta. Käytännössä metsiä on kasvatettu jaksollisesti päätehakkuusta päätehakkuuseen. Hervantajärven luoteispuolen vanha metsä on säästynyt edellä mainituilta käsittelyiltä ja muodostaa näin arvokkaan kohteen tiheästi rakennetun kaupunkirakenteen läheisyydessä. Metsän monimuotoisuus tarjoaa tutkittavaa erityisesti siitä, miten luonnontilaisuus voidaan säilyttää taajama-alueille jätettävillä luontokohteilla. Hervantajärven luoteispuolen metsä on malliesimerkki siitä, miten kirjanpainajat ovat saaneet ennallistaa metsää luonnontilaisemmaksi. Kyseisen metsäalueen tutkimuksessa yhteistyötahoja voivat olla esimerkiksi yliopistojen metsäekologiaan painottuneet tutkimusryhmät, joita on ainakin Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa. Lopuksi Nähdäksemme hiilineutraalius ja ilmastomuutoksen torjuminen on myös mahdollista yhdistää muihin edellä mainittuihin arvoihin suojelemalla Hervantajärven luoteispuolen vanha metsä, sillä se on erittäin hyvä hiilivarasto. Vanha metsä on myös hyvä hiilinielu, kun puustosta vapautuvan karikkeen hiili sitoutuu maaperään kasvattaen maaperän hiilivarastoa. Suojelemalla Hervantajärven luoteispuolen metsän Tampereen kaupunki noudattaisi kirjaimellisesti luonnonsuojelulakia (11 §), jonka mukaan kunnan on edistettävä luonnon monimuotoisuuden suojelua alueellaan. Pyydämme kirjallista vastausta aloitteeseemme. Tampereella 12.12.2024 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry Esko Vuoristo Jari-Pekka Tamminen varapuheenjohtaja sihteeri Luontoliiton Hämeen piiri ry Noa Saari puheenjohtaja Tampereen Metsäryhmä Elli Kulmala Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry Jukka T. Helin suojeluvastaava Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry Antti Virnes Sari Hämäläinen puheenjohtaja järjestösihteeri Jakelu Tampereen kaupunki - kirjaamo - ympäristöpäällikkö Kati Skippari - suunnittelujohtaja Jukka Lindfors - yleiskaavapäällikkö Pia Hastio Pirkanmaan Ely-keskus - kirjaamo - ympäristö ja luonnonvarat alueen johtaja Mari Rajala - luontoyksikön päällikkö Marja-Liisa Pitkänen - ylitarkastaja Auli Suvanto Tampereen ammattikorkeakoulu - metsäekologian lehtori Petri Keto-Tokoi Jyväskylän yliopisto - luonnonsuojelubiologian dosentti, yliopistonlehtori Panu Halme  Itä-Suomen yliopisto - apulaisprofessori Tuomas Aakala

YVA-ohjelmassa kuvataan hanketta seuraavasti: ” Eurowind Energy Oy suunnittelee tuulivoimatuotantoaluetta Ylöjärven kaupungin Patakorven alueelle Pirkanmaalle. Patakorven tuulivoimahankkeessa toteutetaan YVA-lain (252/2017) ja YVA- asetuksen (277/2017) mukainen YVA-menettely. Kaavoituksen laatii erillismenettelynä Plandea Oy. Eurowind Energy Oy on toimittanut kaavoitusaloitteen ja se on hyväksytty Ylöjärven Kaupunginhallituksessa 15.05.2023 § 157. Osayleiskaavassa ratkaistaan tuulivoima-alueen maankäyttö sekä tuulivoimaloiden määrä ja sijoittuminen. Osayleiskaavan laadinnassa otetaan huomioon ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) yhteydessä tehtävät selvitykset ja arvioinnit sekä muut aluetta koskevat maankäyttötarpeet ja suunnittelun myötä esiin tulevat asiat. Osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) asetetaan nähtäville yhtäaikaisesti YVA-ohjelman kanssa. Patakorven hankealue sijaitsee Ylöjärven kunnassa, 41 kilometriä Ylöjärven keskustasta pohjois- koilliseen. Hankealue rajautuu koillisessa Ruoveden kunnan rajaan. Hankealue on kooltaan noin 1 194 hehtaaria. Patakorven tuulivoimahanke sijoittuu julkisen osakeyhtiön omistuksessa olevan kiinteistön alueelle. Hankealueesta on tehty vuokrasopimus. Hankealueelle suunnitellaan enintään 14 tuulivoimayksikön rakentamista. Suunniteltujen tuulivoimaloiden korkeus on enintään 280 metriä ja enimmäisteho 6–9 MW/tuulivoimala. Varsinaisen tuulivoimala-alueen lisäksi hankealueeseen kuuluu tarkasteltava sähkönsiirtoalue. Hankkeen ulkoinen sähkönsiirto on suunniteltu toteutettavan ilmajohtona Fingrid Oyj:n Mänttä-Kangasala 110 kV voimajohtoon Ruoveden kunnan puolelle. Voimaloiden sijoittelu, sisäisten teiden sekä sähkönsiirron toteutus tarkentuvat hankesuunnittelun edetessä. Tuulivoimaloiden suunniteltu toiminta-aika on noin 30– 35 vuotta.” Patakorven tuulivoimahanke sijoittuu Helvetinjärven kansallispuiston viereen (Natura-alue FI0341003). Lähimmästä suunnitelmassa olevasta tuulivoimalasta on matkaa Helvetinjärven kansallispuistoon 2.8 km. Temppeliharjun Natura-alueelle (FI0341015) on matkaa 2.7 km lähimmästo suunnitellusta tuulivoimalapaikasta. Lähin tärkeä lintujen pesimä- ja kerääntymisalue (FINIBA = Finnish Important Bird Areas) sijaitsee 2.8–13 km etäisyydellä lähimpien tuulivoimaloiden pohjoispuolella (440052). Maakunnallisesti arvokas lintualue (MAALI) Haukkamaan erämaajärvet ja -lammet sijaitsevat 4.2–7.0 km hankealueesta länteen. Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Ruoveden reitti on hankkeen vaikutusalueella. Jos Murskemäen tuulivoimalahanke toteutuu Ruoveden Ruhalassa, Ruoveden reitin maisema-alueelle kohdistuu kahden eri tuulivoima-alueen yhteisvaikutus. Maakuntakaavan mukainen ekosysteemipalveluiden kannalta merkittävä alue osuu vähäisessä määrin hankealueen pohjoisosiin. Arviointiohjelman perusteella linnustoselvityksissä on kohentamisen tarvetta. Linnustoselvitysten tasoa ei voida esimerkiksi perustella sillä, että tuulivoimahankkeen alueelta tai sen lähistöltä ei ole tiedossa havaintoja. Useinhan tällainen tilanne johtuu siitä, että alueelta ei ole ilmoitettu havaintoja BirdLife Suomen lintutietopalveluun Tiiraan tai Lajitietokeskuksen järjestelmiin. Vaikka havaintoja ei olisikaan ilmoitettu järjestelmiin, alue on selvitettävä tehokkaasti ja aukottomasti. Linnustovaikutukset on selvitettävä myös riittävän pitkälle lähialueelle. Uusien tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että tuulivoimala-alueen vaikutus saattaa ulottua monen lajin kohdalla melkoisen pitkälle. Linnustoselvityksen alueen määrittelyssä on otettava huomioon varovaisuusperiaate. https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita Patakorvenkin kohdalla on lisäksi se tilanne, että selvitykset on määritetty ja tehty ennen luontojärjestöjen tai asukkaiden osallistumismahdollisuutta. Vaikutusmahdollisuudet kaventuvat. Jo tehtyihin valmiisiin selvityksiin on vaikea saada täydennystä. Täydentäminen on muutoinkin hankalaa jälkikäteen. Linnustoselvityksistä voi todeta tässä kohdin seuraavaa: Pöllöselvitys on tehty kahtena yönä kevätalvella Pöllöjä ei havaittu. On aivan selvää, että tällainen pöllöselvitys -etenkin vain yhtenä keväänä tehtynä- ei anna ollenkaan luotettavaa kuvaa alueen ja sen lähialueiden pöllötilanteesta. Tehty pöllöselvitys ei voi olla pöllökannan arviointiperusteena. Pöllöselvitys on uusittava. Pöllöselvitysten tulee myös kattaa useampi kevät, koska pöllöjen soidinaktiivisuus ja pesintä vaihtelevat pöllöjen ravintotilanteen vuoksi. Pöllöt huhuilevat ja ääntelevät myös hyvin oikullisesti. Erityisesti huuhkajaan (EN DR KVA PVA) esiintymiseen hankealueella ja lähialueilla on kiinnitettävä huomiota sekä esiintymiseen on saatava selvityksissä konkretiaa. Metsäkanalintujen soidinpaikkaselvitys nojautuu 5 päivän havainnointiin. Kanalintuja ja niiden soidinpaikkoja tulee seurata useamman vuoden ajan. Arviointiohjelman perusteella ei pysty päättelemään, miten tuo 5-päiväinen selvitys on muutoin tehty. Hankealueella ja sen lähiympäristössä on muun muassa teerien (DR KVA) ja metsojen (DR KVA) esiintymisalueita. Hankealueella ja sen lähituntumassa on tietojen mukaan muun muassa varsin runsas metsokanta ja metsojen soidinpaikka ( soidinpaikkoja). Tiedot on saatu alueella säännöllisesti liikkuvilta retkeilijöiltä ja metsästäjiltä. Yhden päivän aikana on havaittu jopa 7 metsokukkoa ja lisäksi koppeloita. Tämäntyyppiset alueet, joilla on runsas kanalintukanta, on pyrittävä säilyttämään kanalinnuille sopivina. Pesimälinnuston pistelaskenta on tehty 2 päivän aikana kerran jokaiselta tuulivoimapaikalta. Lisaäksi on suoritettu kartoituslaskentamenetelmää soveltaen 7 päivänä ns. arvokkaiden elinympäristöjen laskentana. Arviointiohjelman perusteella ei voi muutoin ottaa kantaa pesimälinnustoselvityksen tasoon, mutta pistelaskennan toteuttaminen tuulivoimapaikkaa kohti vain kerran on liian vähän eikä täytä luotettavan laskennan edellytyksiä. Hankealueella ja sen lähistöllä pitää reviiriä ja pesii useita kaakkuripareja ( DR). Tästä syystä kaakkureiden käyttämien lentoreittien selvittämiseen on käytettävä riittävästi aikaa ja tarkkailu on sovitettava ajallisesti oikein. Tuulivoimaloiden rakentaminen alueelle saattaa aiheuttaa sen, että kaakkurit katoavat alueelta. Kaakkuriyksilöt voivat olla hyvinkin herkkiä kaikenlaiselle häiriölle, myös tuulivoimaloiden aiheuttamalle. Törmäysriski ei ole ainoa uhka. Kaakkureiden tarkkailua on arviointiohjelman mukaan suoritettu 8 päivänä aamuin/illoin. Sopivia kaakkurin pesimälampia on tarkastettu 4 päivänä. Lopullisen arvion kaakkuriselvityksen riittävyydestä voi antaa, kun on tiedossa tarkemmat tiedot selvityksen tekotavasta. Ainakin hankealueen lähistöllä esiintyy useita kuikkapareja, pesiviäkin. Kuikkien (DR) liikkumista hankealueella on seurattava riittävän tehokkaasti. Tuulivoimalat aiheuttavat suuren törmäysriskin kuikille. Kuikat karttavat myös tutkimusten mukaan tuulivoima-alueita ja tuulivoima-alueiden lähialueita. Selkälokista (EN KVA) on havaintoja Haukkajärveltä ja Palovedeltä. Kysymyksessä voi olla vähintään 2 pesivää paria- Linnustoselvityksessä tulee saada luotettava vaikutusarviointi selkälokista- Lisäksi selkälokkien lentoreitit on tutkittava. Selkälokki on erittäin uhanalainen laji, jonka kanta on ollut Pirkanmaalla kuten muuallakin nopeasti laskeva. Havaintoja hankealueen lähituntumasta on edelleen pesimäkaudelta 2024 (BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalvelu). Selkälokki lentää myös ravinnonhakumatkoillaan kymmeniä -jopa satojakin- kilometrejä pesimäkaudella. Tästä löytyy tutkimustietoja kirjallisuudesta. Kevätmuutonseurantaan on käytetty 8 päivää ja syysmuutonseurantaan myös 8 päivää. Muutonseuranta kattaa siis 16 päivää. Tämä alittaa tuntuvasti virallisen ohjeistuksen mukaisen ajan. Virallisen ohjeistuksen mukaan pelkästään Pohjois-Suomessa kevätmuuttoa ja syysmuuttoa kumpaakin tulee seurata 20 päivää eli yhteensä 40 päivää. Pirkanmaalla tulee yleisesti todettuna tavoitella tasoa, joka vastaa enemmän tuota ohjeistuksen Pohjois-Suomen päivämäärää. Resurssipula, kustannussyyt eikä se, että lintuja ei joka seurantapäivä muuta suuria määriä- ei voi olla syy suorittaa riittävän luotettavaa muutontarkkailua. Usein linnut yllättävät, ja muuttoa tapahtuu sellaisinakin päivinä, joiden säätilanne ei ole lainkaan ennakkoon ajatellen muutolle sovelias. Kevätmuuttoa seurattiin huhti- ja toukokuussa. Kevätmuuton seuranta on aloitettu liian myöhään. Kurkien (DR) kevätmuutto- ja syysmuuttoreitti voivat kulkea hankealueen kautta sääoloistakin riippuen. Päiväpetolintuseurantaa on tehty helmi-elokuussa 18 päivänä. Virallisen ohjeistuksen mukaan :” Pesivän ja lepäilevän linnuston lentoaktiivisuuden havainnointia tulee tehdä pesimä-, kevät- ja syysmuuttokausina vähintään kymmenen päivän ajan siten, että edellä mainitut alueelliset ja lajikohtaiset erityispiirteet tulevat huomioiduksi”. Tämäkin jää ohjeen vähimmäismäärää alhaisemmalle tasolle. Arviointiselostuksen tietojen mukaan voidaan sitten päätellä muun muassa, miten sääksen (DR), mehiläishaukan (EN DR PVA), hiirihaukan ( VU PVA) ja kanahaukan (NT DR) reviirien sijainnit ja lentoreitit on selvitetty. Linnustovaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa-oppaassa (Ympäristöministeriö 2016) ohjeistetaan linnustoselvitysten tasosta seuraavaa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf? Sequence=1 Sähkönsiirtoreiteille on tehtävä kunnollinen luonto- ja linnustoselvitys (SVE 1 ja SVE 2). Hankealue on kokonaisuudessaan Pirkanmaan maakuntakaavan mukaisella hiljaisella alueella. Hiljaisten alueiden säilymistä tämäntyyppisinä alueina tulee edistää. Tuulivoimalat vaikuttaisivat nykyiselle tärkeälle retkeily- ja virkistysalueelle. Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri on tehnyt ympäristöministeriölle esityksen Helvetinjärven ja Seitsemisten kansallispuistojen laajentamisesta. Laajennuksen osa sijoittuisi lähelle hankealueen luoteis-pohjoispuolta. Laajennusosa on maakuntakaavassa ekosystteemipalveluille merkittävää aluetta, joka on valtion hallussa. Arvioinnissa on otettava konkreettinen kanta tässä kappaleessa mainittuihin alueisiin koituvasta tuulivoimaloiden vaikutuksesta. Suunnitelman mukaisen tuulivoima-alueen paikka sijoittuu lähelle arvokkaita luonto-, retkeily- ja maisema-alueita. Tästä syystä selvitykset ja arvioinnit on tehtävä huolellisesti, jotta voidaan saada luotettavaa tietoa tuulivoimahankkeen haitallisista vaikutuksista. Lintuhavaintoja on syytä pyytää myös paikalliselta BirdLifen jäsenjärjestöltä Pirkanmaan lintutieteelliseltä yhdistykseltä, ellei näin ole jo tehty. EN= Erittäin uhanalainen, VU=Vaarantunut, NT=silmällä pidettävä, DR= Direktiivilaji, KVA= Suomen kansainvälinen vastuulaji ja PVA= Pirkanmaan vastuulaji Tampereella 11.12.2024 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kannan mukaan tehdyt päivitykset kansallisen kaupunkipuiston rajoihin muun muassa Eteläpuiston, Viinikanlahden ja Kaupin urheilupuiston kohdalla ovat perusteltuja. Se ratkaisu, jossa edelleen Kaupin Niihaman alueella kansallisen kaupunkipuiston rajaus on jätetty etäälle Alasjärvestä, kaipaa riittävät perustelut ja harkinnan. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys esittää, että Niihaman kohdalla kansallisen kaupunkipuiston rajausta tarkastellaan vielä uudelleen. Näin saataisiin mukaan myös arvokkaita luontoalueita. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ehdottaa rajauksen muuttamista seuraavasti: Rajaus kulkee Soukonvuorentieltä itään kohti Alasjärven pohjoisrantaa Huhtainniemen ja Lahnakallion kautta. Lahnakalliolta rajaus menisi itään Toritunjärven pohjoispuolelta ja siitä noin kaakkoon valtatielle 9 asti. Näin voitaisiin Toritunalueella yhdistää nykyisen kaupungin ehdotukseen sisältyvä rajaus Kivisillanojaan, Rajauksen laajennus toisi kansallisen kaupunkipuiston alueeseen mukaan luontoarvoiltaan merkittävän Lahnakallion, joka on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Lisäksi alueeseen tulisi lisää arvometsää Toritunjärven suunnalla. Ehdotetulla rajausmuutosalueella esiintyy myös liito-oravaa ja viitasammakkoa. Linnustollisesti ehdotettu rajauksen muutosalue on monipuolista. Siellä tavataan muun muassa käpytikka, harmaapäätikka (DR), pikkutikka ja palokärki (DR). Valkoselkätikastakin (DR, PVA) on useita havaintoa. Alue soveltuu valkoselkätikalle ainakin ruokailualueeksi. Hömötiainen (EN) ja töyhtötiainen (VU, PVA) viihtyvät alueella. Pyystä (VU, DR) on lukuisia havaintoja. Samoin varpuspöllön (VU, DR, EVA, PVA) voi tavata siellä. Alueelta on havaintoja haapanasta (VU, EVA) ja punavarpusesta (NT) sekä pajusirkusta (VU). Lehtopöllö ja viirupöllö (DR) kuuluvat myös alueella havaittuun lajistoon. Lintutiedot perustuvat BirdLife Suomen Tiira-lintutietopalveluun. Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ehdottama rajauksen muutosalue sopii hyvin kansalliseen kaupunkipuistoon myös luontoarvojensa vuoksi. Toivottavasti rajauksen muutosta mietitään vielä tarkoin. Muutos olisi perusteltu, koska se turvaisi Kauppi-Niihaman luonnon monimuotoisuutta ja monimuotoisuuden säilymistä sekä liittäisi alueseeen uusia merkittäviä luontokohteita. EN= erittäin uhanalainen, VU=vaarantunut, NT=silmällä pidettävä, DR=lintudirektiivilaji, EVA=Suomen kansainvälinen vastuulaji ja PVA= Pirkanmaan vastuulaji. Tampereella 10.12.2024 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE VALITUS korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi 9.12.2024 Drno 1284/03.04.04.04.23/2022 Valitettava päätös Vaasan hallinto-oikeuden päätös 30.10.2024 numero 1491/2024, joka koski Nokian kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöstä 23.9.2022 (21.9.2022 § 64) (Maa-aines- ja ympäristölupa Suomen Maa ja Kivi Oy:lle kiinteistöillä 536-402-1-88 Leukavahanmetsä ja 536-402-2-16 Heikkilän metsä, Nokia. Valitusaika Valituskirjelmä on toimitettava Korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaamisesta. Päätös on annettu julkisella kuulutuksella 30.10.2024, joten valituksen viimeinen jättöpäivä on 9.12.2024. Valittajat Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry. Kyrön luonto ry. Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys ry. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Prosessiosoite Sari Hämäläinen, järjestösihteeri Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri ry. Pyhäjärvenkatu 5 A 2. krs 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi 040 930 4118 ASIA 1. Valituslupahakemus Vaasan hallinto-oikeuden 30.10.2024 antamaan päätökseen koskien Maa-aines- ja ympäristölupa-asiaa Suomen Maa ja Kivi Oy:lle kiinteistöillä 536-402-1-88 Leukavahanmetsä ja 536-402-2-16 Heikkilän metsä. (NOK/647/05.04.00/2021.) Päätöksen tunnus on 1491/2024 ja drno 1284/03.04.04.04.23/2022. 1. Vaatimus Valittajille on myönnettävä valituslupa, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Perustelut Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisu on tarpeen varovaisuusperiaatteen noudattamisen osalta. Asiasta on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio C-127/02 Landelijke Verenigingtot Behoud van de Waddenzee (kohdat 46–48), jonka mukaan luontodirektiivin 6. artiklan 3 kohdan ensimmäisestä virkkeestä yhdessä kyseisen direktiivin kymmenennen perustelukappaleen kanssa ilmenee, sellaisten suunnitelmien tai hankkeiden, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, vaikutuksen merkittävyyttä arvioidaan suhteessa alueen säilyttämisen tavoitteisiin. Tästä ei ole olemassa korkeimman hallinto-oikeuden ohjaavaa ratkaisua, eikä sitä ole otettu huomioon alempien oikeuksien ratkaisuissa. Tätä kysymystä on perusteltua ja mahdollista arvioida nyt kyseessä olevan valituksen kohdalla, kun arvioidaan, kuinka suuri riski voidaan sallia raakkujoen tapauksessa. Jokihelmisimpukka eli raakku on Euroopan Unionin luontodirektiivin tiukasti suojeltu ja erittäin uhanalainen (EN) eliölaji. Sen elinympäristöä ei saa hävittää eikä heikentää. ASIA 2. Muutoksenhaku Vaasan hallinto-oikeuden 30.10.2024 antamaan päätökseen koskien Maa-aines- ja ympäristölupa-asiaa Suomen Maa ja Kivi Oy:lle kiinteistöillä 536-402-1- 88 Leukavahanmetsä ja 536-402-2-16 Heikkilän metsä, Nokia. Päätöksen tunnus on 1491/2024 ja drno 1284/03.04.04.04.23/2022. Vaatimukset Vaasan hallinto-oikeuden hylkäävä päätös Nokian kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä 2.11.2022 jättämäämme muutoksenhakuun tulee kumota. Pyydämme Korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennakkoratkaisua varovaisuusperiaatteen noudattamiseen Euroopan Unionin luontodirektiivin tiukasti suojellun ja erittäin uhanalaisen (EN) jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) elinympäristön säilymiseksi. Pyydämme Korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennakkoratkaisua siitä, kuinka suuri riski voidaan sallia raakkujoen tapauksessa. Jokihelmisimpukka eli raakku on Euroopan Unionin luontodirektiivin tiukasti suojeltu ja erittäin uhanalainen (EN) eliölaji. Sen elinympäristöä ei saa hävittää eikä heikentää. Vaadimme, että hankkeesta tulee luopua varovaisuusperiaatteen mukaisesti. 2. Perustelut 2.1. Varovaisuusperiaate Suomen Maa ja Kivi Oy:n maa-aines- ja ympäristönsuojelulain hakemukseen tehdyn Natura-arvioinnin jälkeenkin jää epävarmuus hankkeesta aiheutuvista merkittävistä haitallisista vaikutuksista Natura-alueen suojelun perusteena oleville lajeille. Hanke vaarantaa suojeltujen lajien suotuisan suojelutason saavuttamisen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut tuomiossa C-127/02 Landelijke Verenigingtot Behoud van de Waddenzee (kohdat 46–48), että kuten luontodirektiivin 6. artiklan 3. kohdan ensimmäisestä virkkeestä yhdessä kyseisen direktiivin kymmenennen perustelukappaleen kanssa ilmenee, sellaisten suunnitelmien tai hankkeiden, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, vaikutuksen merkittävyyttä arvioidaan suhteessa alueen säilyttämisen tavoitteisiin. Hanke vaarantaa alueen säilyttämisen tavoitteita siten, että sen hyväksyminen vaatisi luonnonsuojelulain 66 §:n mukaisen poikkeamisen Natura-suojelusta. Raakku on Euroopan Unionin erityissuojeltu laji: l Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 1997/160, liite 4 2021/521) l Koko maassa rauhoitetut eläinlajit (LSA 1997/160, liite 2a 2021/521) l EU:n luontodirektiivin II-liite l EU:n luontodirektiivin V-liite l EU:n luontodirektiivin liite II, Suomen Natura-lajit l Kiireellisesti suojeltavat lajit (SYKE 2020) Lisäksi Suomen Maa ja Kivi Oy:n maa-aines- ja ympäristönsuojelulain hakema louhinnan, murskauksen ja niihin liittyvän toiminnan edellyttämä lupahakemus perustuu vanhentuneisiin vesistövaikutuksiin ja vanhentuneisiin tulvariskiarvioihin. Lainaus Vaasan hallinto-oikeuden muutoksenhaustamme: ” Lupahakemus koskee samaa aluetta, jolle myönnetyn maa-aines- ja ympäristöluvan Vaasan hallinto-oikeus kumosi 11.5.2020 hankkeen ympäristövaikutusten vuoksi. Pirkanmaan ELY-keskus totesi lupahakemusta koskevassa lausunnossaan, että louhintahanke "heikentää merkittävästi niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi Pinsiön-Matalusjoen Natura 2000-alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon". Nyt on haettu lupaa jo louhitun I-vaiheen syventämiselle ja II-vaiheen louhinnalle. I-vaiheen syventäminen merkitsee louhittavan alueen putoamista lähelle pohjaveden pintaa ja jopa sitä alemmas.” Tämä tarkoittaa, että pohjaveden pinnalle ja sen alle ulottuvat louhinnat aiheuttavat lisääntynyttä todennäköisyyttä maanalaisten virtaamien ja räjäytysten kemikaalien kulkeutumista Pinsiön-Matalusjokeen. Tämä ei ole estettävissä esitetyillä keinoilla. ” Lisäksi on haettu lupaa ottaa vastaan pilaantumattomia ylijäämämaita enintään 40 000 tonnia vuodessa. Niitä aiotaan säilyttää jo louhitulla alueella ja käyttää louhosalueiden maisemointiin. Uusi lupahakemus ei eroa merkittävällä tavalla Vaasan hallinto-oikeudessa käsitellystä vuoden 2018 luvasta." "Uuden lupahakemuksen liitteenä esitetään Natura-arviointi (14.2.2022), jossa todetaan, että hanke ei aiheuta merkittävää haittaa läheisille Natura-alueille. ELY-keskus on todennut Natura-arvioinnista antamassaan lausunnossa, että hanke ei aiheuta merkittävää haittaa, velvoittaa tarkkailuun ja toteaa, että hanke ei saa aiheuttaa haittaa.” ” Natura-arviossa tehty johtopäätös, että toiminnalla ei ole vaikutusta happitasoihin, on väärä. Natura-arviossa on esitetty, että “Typpipitoisuus alkaa laskea, kun kiviainesten pinnoille räjäytysten myötä päätyneet jäämät häviävät. Häviämistä tapahtuu sekä valumavesien mukana huuhtoutumisen myötä…”. Pinsiön-Matalusjokeen huuhtoutuva typpi ei häviä, vaan jää rehevöittämään jokea vesikasvillisuuteen sitoutumalla. Orgaanisen aineksen hajoaminen vesistössä kuluttaa edelleen happea ja huonontaa veden happitasoa. (Vesistötarkkailuraporttien Kokemäenjoen vesistön vesienhoitoyhdistyksen (KVVY) tutkimus Oy 2018‒2022) perusteella louhoksen nykyinen toiminta näkyy joen typpikuormituksessa ja sähkönjohtavuudessa.) KVVY:n yllä kerrottuna tarkkailuaikana Pinsiön-Matalusjoen valuma-alueella oli käynnissä vain Suomen Maa ja Kivi Oy:n 1. vaiheen louhintaa ja murskaustoimintaa. Tämä osoittaa kiistattomasti louhinnan ja murskauksen aiheuttavan kemiallisia valumia ja haittavaikutuksia Pinsiön-Matalusjokeen. Vuonna 2022 laaditun Natura- arvioinnin happitasoja ja typen vesistöseurauksia koskeva johtopäätös on ristiriidassa KVVY:n vesistötarkkailun raporttien kanssa. ” Natura-arviossa (2022) todetaan, että runsaan sadannan seurauksena kuormitus oli vuonna 2021 suurempaa kuin vuosina 2018–2020, vaikka louhintaa ei tehty lainkaan. Maa-aineksenoton vesiensuojelujärjestelmät eivät ole ajan tasalla eivätkä aja asiaansa. Pinsiön-Matalusjoen tila ei kestä huononemista, vaan tavoite tulee olla veden hyvä laatu. Nykyinenkin hankealue vaarantaa hyvän veden laadun tavoitteen ilman louhintaa. Kuormituksen pienikään lisääminen ei ole merkitykseltään vähäistä.” ” Hankealueen laskeutusaltaiden koot perustuvat arviolle, jossa maksimissaan kymmenen minuuttia kestävä kaatosade osuu alueelle kerran viidessä vuodessa. Ilmaston lämpenemisen tiedetään lisäävän säiden ääri-ilmiöitä, joten sadanta voi muuttua ennustamattomalla tavalla, ja suurin kuormitusvaikutus syntyy rankkasateiden aiheuttamien ylivuotojen ja huuhtoutumisen seurauksena. Kuormituslaskelmissa on epävarmuutta, sillä ne perustuvat vertailuaineistolle viimeisen viiden vuoden ajalta, jolloin louhintamäärät ovat olleet enimmillään vain noin 37 % lupahakemuksen mukaisesta enimmäisottamismäärästä.” Suunnitellun louhinta-alueen fysikaalisissa olosuhteissa mikään ei ole muuttunut vuodesta 2018. Mielestämme Pirkanmaan ELY-keskuksen Natura-arvioinnistaan antama lausunto on tulkinnanvarainen arvio vesien virtaamista ja tulvariskeistä. Lausunto ei perustu koetuloksiin tai tutkimuksiin. Lupahakemuksessa ja Natura- arvioinnissa edellytettyä tarkkailun todenmukaisuutta on mahdotonta kontrolloida. Hakemuksessa arvioidaan 10 minuuttia kestävän kaatosateen osuvan alueelle kerran viidessä vuodessa. Nyt voi todeta kyseisten kaatosateiden olevan vuosittaisia ja esimerkiksi kesällä ja syksyllä 2024 näitä oli useita. Kaatosateet ja useita päivä jatkuvat sadejaksot aiheuttavat toiminnan hulevesien saostusaltaiden ylikuormitusta ja ylittymistä. Pidämme kuvattua kallioperän louhinta- ja murskaustoimintaa todellisena riskinä luoteeseen ja pohjoiseen virtaavan Pinsiön-Matalusjoen valuma-alueelle ja joen vesistölle. Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisussa ei ole esitetty mitään keinoja haittojen torjumiseksi. Toiminnasta aiheutuu haittoja myös itään Kaakkurijärvien Natura 2000-alueeseen sisältyvälle Heinijärvelle ja sen alapuoliselle vesistölle. 2.2. LIFE Revives-hanke Pinsiön-Matalusjoella on käynnissä kuusivuotinen (2021-2017) Euroopan Unionin LIFE Revives-hanke. Hankkeen tavoitteena on raakun ja purotaimenen kotijoen ekologisen tilan parantaminen sekä raakun ja purotaimenen elinympäristöjen elvyttäminen. Hanketta koordinoi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. (KVVY) ja toteuttaja on Pirkanmaan ELY.-keskus. Hankkeesta vastaa Jyväskylän yliopisto. Hankkeen rahoittaa Euroopan Unionin LIFE-rahasto. https://www.ely-keskus.fi/-/jokihelmisimpukan-elinoloja-parannetaan-miljoonarahoituksella-pirkanmaalla-pirkanmaa- Suomen Maa ja Kivi Oy:n maa-aines- ja ympäristöluvassa suunnitellun toiminnan Pinsiön-Matalusjokeen kohdistuvat seuraukset mitätöisivät Life Revieves-hankkeen kunnostustyötä ja tuloksia. Pinsiön-Matalusjoen LIFE Revieves-hoitohankkeessa on tavoitteena joen ekologisen tilan paraneminen ja raakun suotuisan suojelun tason saavuttaminen. Tähän nähden on ristiriitaista myöntää lupa yksityiselle toiminnalle, joka mahdollistaa ennustettavissa olevia riskejä edellä mainittujen yhteiskunnallisesti ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta merkittävien tavoitteiden saavuttamiselle. 2.3. Jyväskylän yliopiston huonokuntoisten raakkujen kuntoutus Pinsiön-Matalusjoen raakkuja on kuntoutettavana Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla monen muun raakkujoen raakkujen ohella. Kuntoutuksessa raakkujen elimistä puhdistetaan orgaanisia ja maa-aineksia. Raakut elpyvät laitoksen viileissä ja puhtaissa vesissä steriileissä olosuhteissa. Laitoksella on myös Pinsiön-Matalusjoen taimenia (Salmon trutta trutta) , joiden kiduksissa raakun toukat eli glokidiot elävät ensimmäisen vuotensa. Näin taimenet toimivat väli-isäntinä raakun glokidioille. Tutkijoiden on onnistunut saada Pinsiön-Matalusjoen raakut lisääntymään laitoksen altaissa. Tavoitteena on tuoda elinkykyisiksi kasvaneet pikku raakut Pinsiön- Matalusjokeen. Lisätiedot professori Jouni Taskinen jouni.taskinen@jyu.fi Raakku ja taimen ovat säilyneet Pinsiön-Matalusjoessa jääkauden päättymisestä alkaen. Molempien lajien elinehtona on Pinsiönlähteen puhdas, viileä ja happirikas pohjavesi, jonka lämpötilan tulee pysyä 18 º alapuolella. Raakku on maailman vanhimmaksi, Suomessakin jopa 200-vuotiaaksi elävä eläinlaji. Raakun ja taimenen säilymiseksi kaikki Pinsiön-Matalusjokeen kohdistuvat haittoja aiheuttavat riskit on torjuttava ja estettävä. Korvaamattoman raakun säilymisen kannalta veden erinomaiseen tilaan pyrkiminen on välttämätöntä. 3. Vaikutukset Kaakkurijärvien Natura 2000-alueelle Kaakkurijärvien Natura-alueen valuma-alue sijaitsee 1.500 metrin etäisyydellä suunnitellusta louhosalueesta itään ja louhoksen itään laskeva valuma-alue alkaa lähimmillään 600 metrin etäisyydellä. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todetaan seuraavaa: ” Kaakkurijärvien Natura-alue luokitellaan sekä luontodirektiivin mukaiseksi SAC-alueeksi että lintudirektiivin mukaiseksi linnustonsuojelualueeksi (Special protection area, SPA). Alueen kokonaispinta-ala on 574 ha ja se koostuu useasta pienestä järvestä. Alueen suojeluperusteina olevat luontotyypit ovat Humuspitoiset järvet ja lammet, Pikkujoet ja purot, Vaihettumissuot ja rantasuot, Luonnonmetsät ja Puustoiset suot. Suojelun perusteina olevia lajeja ovat kehrääjä (DR), laulujoutsen (DR KV)), kuikka (DR), kaakkuri (DR), kurki (DR) ja kalasääski (DR). Kaakkurijärvien alue muodostaa erämaisen luonnontilaisten pienten järvien ja lampien kokonaisuuden, joka on erittäin merkittävä uhanalaisen kaakkurin pesinnän kannalta koko Etelä-Suomessa. Kaakkurin pesimäpopulaatio on alueella harvinaisen suuri (7–8 paria) ja lajin tiheys alueella on Etelä-Suomen suurimpia. Alueen vesiluonto on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilaisena, ja kohde edustaakin kokonaisten lampi- ja järviketjujen vuoksi erinomaisesti pienvesiin liittyviä luontoarvoja. Järvien ja lampien rantasuot ovat monin paikoin täysin luonnontilaisia. Alue on erittäin arvokas luonnontilaisen pienvesiluonnon kokonaisuus, jonka merkitystä lisää kaakkuriyhdyskunta. Metsätalous ja alueen virkistyskäyttö ovat alueen selvimmät uhkatekijät.” 4. Kaakkurijärvien Natura-alueeseen vaikuttavat useat uhkatekijät Uhkatekijöillä on jo nyt selvästi haitallista vaikutusta alueen linnustoon ja luontotyyppeihin. Natura-alueen tilaa ei saa heikentää uusilla toimenpiteillä. Haitallisten vaikutustekijöiden yhteisvaikutus tulee ottaa mukaan, kun varovaisuusperiaatetta sovelletaan EU-oikeuskäytännön mukaisesti. Kallioperän murskaus- ja louhimistoiminnasta aiheutuu lisääntyvää haittaa myös Natura-alueelle sekä siihen kuuluvalle Heinijärvelle ja järven alajuoksun vesistöille. Tehdyt selvitykset ja niiden tulokset eivät sulje tätä mahdollisuutta riittävästi pois. Heinijärvi on yksi kaakkurin pesimälammista. EU-oikeuskäytännössä varovaisuusperiaatetta (ennaltavarautuminen) on sovellettu tiukasti.  Vaadimme Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. Tampereella 9.12.2024 Antti Virnes Sari Hämäläinen Puheenjohtaja Sihteeri SLL Pirkanmaa SLL Pirkanmaa Matti Rintanen Sari Lähde Puheenjohtaja Sihteeri Kyrön luonto Kyrön luonto Keijo Rantanen Tiina Kauppi Puheenjohtaja Sihteeri SLL Nokia SLL Nokia Valtteri Rosenberg Jukka T. Helin Puheenjohtaja Suojeluvastaava Pily Pily 7

Pirkanmaan liitto Kirjaamo pirkanmaan.liitto@pirkanmaa.fi Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen muistutus Pirkanmaan vaihemaakuntakaavaehdotuksesta elonkirjo ja energia  Maakotka ja muu linnusto Tuulivoimaa ei ole kaavaehdotuksessa osoitettu linnustollisesti tärkeille alueille (FINIBA- ja MAALI-alueet). Tämä on hyvä asia. Lisäksi kaavatyön aikana on tehty rajausmuutoksia tuulivoima-alueisiin muun muassa maakotkaselvityksen perusteella. Kokonaisuutena tuulivoimala-alueita sijoittuu kuitenkin edelleen hyvin runsaasti maakotkien reviireille. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys esittää siksi tuulivoimala-alueiden aluerajausten supistamista maakotkan kannalta ongelmallisiksi todetuilla alueilla. Maakotka on vaarantunut, erityisesti suojeltava laji ja Pirkanmaan vastuulaji. Tuulivoimahankkeiden ja jo toimivien tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksia pitää edelleen selvittää tarkoin ja valmistautua selvitysten myötä myös luopumaan joistakin hankkeista. Yhteisvaikutukset maakotkille saattavat synnyttää tilanteem jossa tälle sensitiiviselle häiriöalttiille lajille ei enää löydy riittävästi rauhallisia reviiri- ja pesimisalueita Pirkanmaalta. Pirkanmaalla, jossa kulkee maakotkan pesimisen eteläraja, ei ole varaa menettää yhtäkään maakotkaa tuulivoimahankkeiden vuoksi. Tuulivoimaloiden yhteisvaikutukset myös muuhun arvokkaaseen linnustoon (kuten muut petolinnut, kanalinnut jne) voivat muodostua suuriksi. Tuulivoimala-alueiden rakentamisesta johtuva elinympäristön muutos ja pirstaloituminen sekä tuulivoimaloista johtuva törmäysriski ja häiriö saattavat vaikuttaa hyvinkin haitallisesti linnustoon. Korkeiden tuulivoimaloiden haittavaikutuksista ei ole vielä kovin paljon tutkimustietoa. Tosin esimerkiksi Yhdysvalloista on tutkimustulosta, että korkeat tuulivoimalat lisäävät lintujen törmäyksiä. Lieventämistoimenpiteillä voidaan vähentää haittoja (esimerkiksi rajoittamalla voimalan korkeutta tai vähentämällä voimaloiden määrää), mutta lieventämistoimet eivät välttämättä ole riittävä keino haittavaikutusten korjaamiseksi. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0006320724000351#s0060 Maakotkan reviirikäyttäytymisestä ja lentoreiteistä tulee koko ajan uutta tietoa. Uusi tieto pitää hyödyntää muun muassa kaavasuunnittelussa. Jessica Leskisen tutkimus satelliittipaikantimella varustettujen aikuisten maakotkien reviiri- ja lentokäyttäytymisestä vuosina 2011-2022 valottaa muun muassa, miten laajasti maakotkat käyttävät reviirialueitaan. https://luonnonsuojelunsaatio.fi/hankkeet/tutkimus-avaa-maakotkien-lento-ja-reviirikayttaytymista/? Ainakin seuraavien alla lueteltujen vaihemaakuntakaavaehdotukseen sisällytettyjen tuulivoimahankkeiden haitallisia yhteisvaikutuksia ja muita kielteisiä vaikutuksia muun muassa maakotkaan ja muuhun linnustoon on välttämätöntä arvioida kokonaisuutena ja mielellään yhteistyössä muiden maakuntaliittojen kanssa maakuntarajat ylittävänä kokonaisuutena. Tällainen selvitys on toteutettava tai muuten luotettavan tiedon puuttuessa on varovaisuusperiaatetta noudattaen luovuttava joistakin hankkeista kokonaan. Maakotkan kohdalla varovaisuusperiaatteen noudattaminen on erityisen tärkeää, koska esimerkiksi törmäysmallinnus ja kriittinen raja perustuvat suuresti tulkintaan. Maakotkayksilöiden ja maakotkaparien käyttäytyminen vaihtelevat toisistaan. Pirkanmaalla pesivän maakotkakannan säilyminen on erityisen tärkeää, koska Pirkanmaalla on maakotkan eteläinen pesimäraja. Varovaisuusperiaate korostuu, jos tutkimustulokset eivät anna riittävän luotettavaa tietoa haittavaikutuksista. Pirkanmaan liitto pyysi tarjousta vuonna 2023 tämän kaltaisen selvityksen toteuttamisesta, mutta tarjouspyynnöstä ilmi käyneet työhön varatut ajalliset ja taloudelliset resurssit olivat riittämättömät tällaisen selvitystyön laadukkaalle toteuttamiselle. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys kehottaa yhdistämään voimat muiden maakuntaliittojen kanssa sekä tekemään yhteistyötä alan tutkijoiden kanssa todellisten vaikutusten arvioimiseksi arvailun sijaan. 1) Horhalanperän tuulivoima-alueen säilyttäminen vaihemaakuntakaavaehdotuksessa edellyttää vielä selvitystä. Itäosahan tuulivoima-alueesta poistettiin. Tuulivoimahankkeen sijoittuminen lähelle Seitsemisen kansallispuistoa sekö tärkeää retkeily- ja luontoaluetta ei kaikin osin ole perusteltua. Seitsemisen alueella on arvokas linnusto ja muun muassa metsäpeuraa. 2) Kangaslammin vaihemaakuntakaavaehdotukseen tuotu tuulivoima-alue yhteisvaikutuksineen Huitinkankaan ja Kantin tuulivoimahankkeiden kanssa sekä myös Takakangas-Pihlajaharjun hankkeen kanssa vaarantaa alueella olevan maakotkan reviirin. Maakotkalle on jätettävä riittävä reviiri- ja saalistusalueet sekä potentiaalinen uusi reviirialue. Maakotkan säilymisen turvaaminen tuulivoimalahankkeiden puristuksessa edellyttää lisäselvityksiä. Lisäksi hankealueella sijaitsee soidensuojeluohjelman täydennysehdotuksen alue, joka osoitetaan vaihemaakuntakaavassa Luonnon monimuotoisuuden ydinalue -merkinnällä (LUMO) 3) Lylyharju, Mäntykangs, Mäntyperä ja Jäläläkangas muodostavat lähekkäiset yhteisvaikutukset muun muassa maakotkalle. Tästä syystä Lylyharjun hankealuetta tulee ainakin edelleen supistaa pohjoisosistaan. 4) Metsomäen tuulivoima-alueen tiedot vaihemaakuntakaavaehdotuksessa viittaavat siihen, että alueen linnustoarvot eivät ole tarkoin tiedossa. Ukonselkä lähialueineen on erittäin tärkeä monen lajin muuttto- ja pesimäalue. Tästä syystä Metsomäen tuulivoimahankkeen haitallisia vaikutuksia linnustolle on edelleen selvitettävä. 5) Myyränkankaan tuulivoima-aluetta on kaavaehdotuksessa supistettu eteläosista maakotkan vuoksi. Tämä on kannatettava ratkaisu, mutta Myyränkankaan yhteisvaikutukset muiden lähellä olevien tuulivoimahankkeiden kanssa voivat edelleen olla haitalliset esimerkiksi maakotkalle. Vaatii lisää selvitystä. 6) Mäntykankaan tuulivoimnahankkeesta vaihemaakuntakaavaehdotuksessa todetaan: ”Alueen länsipuolelle sijoittuu Karvian Jäkäläkankaan hankealue, johon on rakentunut viisi kokonaiskorkeudeltaan 230 metrin voimalaa. Itäpuolelle noin viiden kilometrin päähän sijoittuu Lylynevan hankealue. Kolme voimalaa käsittävälle Mäntyperän hankealueelle kaakkoon on matkaa reilut kahdeksan kilometriä. Alue sijoittuu uhanalaisen päiväpetolinnun reviirille sekä Lauhavuoren susireviirin reunamille, mikä tulee ottaa huomioon alueen jatkosuunnittelussa. Erityisesti Parkanon puoleiset voimalat voivat aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia päiväpetolinnustolle. Alue ei sijoitu linnuston päämuuttoreiteille tai hiljaiselle alueelle” Haitallisisten vaikutusten suuruudesta ja yhteisvaikutuksista muiden hankkeiden kanssa on edellytettävä lisäselvityksiä. 7) Patakorven hankealue sijoittuu aivan Helvetinjärven kansallispuiston tuntumaan. Alue on vilkasta virkistys- ja retkeilyaluetta. (ekosysteemipalvelualue) Hankealueen tuntumassa on myös arvokasta linnustoa. Lisäksi tuulivoimaloista muodostuu haitallista näkymää Ruoveden reitille. Ruoveden reitin näkymiin vaikuttaa yhteisvaikutuksena myös Ruoveden Ruhalan Murskemäen tuulivoimahanke, jos se toteutuu. 8) Tuuramäen tuulivoima-alueen pohjoisosa on poistettu kaavan tuulivoima-alueesta. Tämä on kannatettava muutos. Tuuramäen SW puolella n. 3 km päässä on Myyränkangas. SE suunnalla on noin 6 km päässä Vermassalo. Tässä on siis kolmen suuren hankealueen keskittymä lähekkäin. Lisäksi Pahkakummunmaan tuulivoima-alue voi lisätä haitallista yhteisvaikutusta. Näiden tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutus muodostaa maakotkille suuren riskin niin törmäyksien kuin häiriönkin vuoksi. Voimaloiden määrän poistaminen vähäisessä määrin ei välttämättä riitä eikä myöskään voimaloiden korkeuden alentaminen. Tarvitaan lisäselvityksiä haittavaikutuksitsa muun muassa maakotkiin. 9) Kalliojärvenperän tuulivoima-alue sijoittuu vajaan 3 km päähän idässä Keski-Suomen puolella olevasta Lehmikorven tuulivoima-alueesta. Kalliojärvenperän tuulivoima-alue sijaitsee aivan Lakeisnevan suojelualueen (aarnialue)vieressä. Lakeisnevan alue tullaan osoittamaan soidensuojeluohjelman täydennysehdotukseen perustuen Luonnon monimuotoisuuden ydinalueena (LUMO). Kalliojärvenperän tuulivoima-alueen linnustovaikutus vanhan metsän alueeseen saattaa olla yksinäänkin merkittävän haitallinen. Lisäksi näiden kahden lähekkäisen tuulivoima-alueen yhteisvaikutukset linnustoon ja mahdolliseen päiväpetolintuun saattavat muodostua korkeiksi. Kalliojärvenperän tuulivoima-alueen osalta kaivataan lisäselvityksiä Kaavaehdotus mahdollistaa merkitykseltään paikalliseksi katsottavien (alle kahdeksan teollisen kokoluokan tuulivoimalan kokonaisuus) tuulivoimalahankkeiden toteuttamisen kaavassa tuulivoimatuotannolle varattujen alueiden ulkopuolelle. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys esittää, että maakuntakaavassa käytetään tuulivoimaloiden tehoa seudullisen voimalahankkeen raja-arvona. Raja-arvo voisi olla 10 MW. Tällainen ratkaisu ohjaisi tuulivoimaa paremmin alueille, jotka on katsottu sopivan tuulivoimatuiotannolle. Samalla ehkäistäisiin osaltaan haitallisia vaikutuksia linnustolle ja muulle luonnolle. Tuulivoiman yheisvaikutuksista linnustoon ei ole tehty arviointia. Tällainen on tehtävä pikaisesti. Maakotkalle on tehty erillisselvitys, mutta tuulivoima voi vaikuttaa haitallisesti myös moneen muuhun alueella pesivään lintulajiin. Voidaan mainita vaikkapa huuhkaja, mehiläishaukka, hiirihaukka, kuikka ja kaakkuri. Usea tuulivoimahanke sijoittuu kurkien päämuuttoreitille. Tältäkin osin on yhteisvaikutusten arviointi tarpeen. Maakuntatason yhteisvaikutusten arviointi on mahdollista suorittaa vain maakuntakaavan yhteydessä. Muuta Teollisen mittaluokan aurinkovoima-alueet on perusteltua esittää vaihemaakuntakaavassa. Suuret aurinkovoima-alueet vievät runsaasti tilaa ja saattavat vaikuttaa olennaisesti alueen biotooppeihin ja linnustoon. Ne ovat verrattavissa tuulivoima-alueisiin. Maakuntakaavaehdotuksessa esitetään runsaasti uusia luonnon monimuotoisuuden ydinalueita. . Uusista alueista huolimatta kaavaehdotuksessa esitettyjen luonnonsuojelualueiden määrä on liian vähäinen. Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut suojelemaan 30 % pinta-alastaan, ja siitä 10 % tiukasti, vuoteen 2030 mennessä. Nämä sitoumukset tulee huomioida paremmin myös maakuntakaavassa kasvattamalla suojeltavien alueiden määrää. Esimerkiksi alueita, joilla tosiasiassa rajataan maa- ja metsätalouskäyttöä, on kaavaehdotuksessa esitetty pinta-alaan nähden hyvin niukasti. Tampereella 30.11.2024 Jukka T. Helin Suojeluvastaava Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys pily@pily.fi