Lintuatlas
Suomen 4. lintuatlas
Suomessa on käynnissä neljäs valtakunnallinen lintuatlas. Neljäs lintuatlas käynnistyi vuoden 2022 alussa, ja se kestää vuoteen 2025 saakka. Lintuatlaksen tarkoituksena on kartoittaa pesimälinnuston muutoksia koko Suomen alueelta.
Edelliset lintuatlakset on toteutettu vuosina vuosina 1974–79, 1986–89 ja 2006–2010. Kolmannen lintuatlaksen tulokset ovat luettavissa täältä, ja kaksi aikaisempaa lintuatlasta on julkaistu kirjana.
Lintuatlaksessa Suomi on jaettu yhtenäiskoordinaatiston mukaisiin 10 x 10 kilometrin ruutuihin. Lintuatlaksessa kartoitetaan Suomen ja samalla Pirkanmaan pesimälinnusto ruuduittain.
Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen havaintojenkeruualueella ruutuja on 122. Jokaisesta ruudusta pyritään löytämään mahdollisimman monen lajin varma pesintä. Jokainen Tiiraan ilmoitettu lintuhavainto, jolle on merkitty pesimävarmuusindeksi, on mukana lintuatlaksessa.
Atlastyöhön saa osallistua kuka tahansa, ja kaikki lintuhavainnot ovat yhtä arvokkaita. Havaintoja kaivataan yhtä lailla kotipihalla kuin syrjäisillä ja käymättömillä korpimailla pesivistä linnuista.
Pesimävarmuusindeksit löydät täältä.
Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen vastuulla olevat atlasruudut kunnittain näkyvät oheisessa kuvassa.
Atlasuutisia
Kuinka osallistua?
Helposti. Olitpa sitten Tampereen keskustassa tai Parkanon suolla, voit osallistua ilmoittamalla lintuhavaintosi pesimävarmuusindeksin (PVI) kanssa Tiira-lintutietopalveluun.
Tiiraa käyttäessäsi sinun ei tarvitse tietää, missä atlasruudussa milloinkin olet, kunhan tiedät, missä olet havaintoa tehdessäsi. Jos tieto kuitenkin kiinnostaa, voit helpoimmin selvittää asian älypuhelimella, jossa on paikannus päällä. Klikkaa tästä ja sivuille päästyäsi paina kompassinuolta, niin kartta keskittyy sijaintiisi. Kartan alareunassa näkyvät koordinaatit, joiden kolme ensimmäistä numeroa muodostavat ruudun numeron.
Pesivarmuusindeksien määräytymisen löydät täältä. Huomaa, että osa indekseistä vaatii useamman käynnin paikalla.
Lintuatlaksen ruutujen kartoitusasteet ja vähän retkeillyt alueet
Yksityiskohtaiset tiedot Pirkanmaan atlasruutujen tuloksista löydät täältä. Jokaisesta ruudusta löytyy karttakuva, pesimävarmuusindeksin summan raja-arvot eri selvitysasteille, kolmannen lintuatlaksen selvitystilanne ja lajit sekä maininta, kaipaako ruutu erityishuomiota.
Kuinka hyvin ruutu on kartoitettu ja kuinka tuloksia tulkitaan?
Ruudun kartoitusasteen matematiikka: Jokaiselle pesimävarmuusindeksille on annettu painoarvo väliltä 0–3. Ne ovat samat koko maassa sijainnista riippumatta.
- Epätodennäköinen pesintä on painoarvoltaan 0.
- Mahdollisen pesinnän (pesimävarmuusindeksit 2–3) painoarvo on 1.
- Todennäköisen pesinnän (pesimävarmuusindeksit 4–6, alaindeksit 61–66) painoarvo on 2.
- Varman pesinnän (pesimävarmuusindeksit 7–8, alaindeksit 71–75 ja 81–82) painoarvo on 3.
Pesimävarmuusindeksien painoarvoista lasketaan jokaiselle ruudulle pesimävarmuusindeksien summa. Mikäli ruudusta on ilmoitettu yhden lajin epätodennäköinen pesintä, kahden lajin todennäköinen pesintä, kolmen lajin todennäköinen pesintä ja neljän lajin varma pesintä, niin pesimävarmuusindeksien summa on 1 x 0 + 2 x 1 + 3 x 2 + 4 x 3 = 20. Mitä enemmän varmoja pesintöjä ruudussa on, sen korkeammaksi pesimävarmuusindeksien summa nousee.
Luonnollisesti eri ruuduissa esiintyy eri määrä lajeja. Pirkanmaalla Sastamalan lehdoilla on hurja ero Kihniön turvekenttiin. Tällöin pelkkä pesimävarmuusindeksien summa ei riitä kertomaan sitä, kuinka hyvin ruutu on kartoitettu. Ruutujen kartoituksen tasoa kuvataan ruudun selvitysasteella. Selvitysasteet jaetaan kuuteen luokkaan:
- ei havaintoja
- satunnaishavaintoja
- välttävä
- tyydyttävä
- hyvä
- erinomainen
Selvitysasteen määräytymiseen vaikuttavat ensisijaisesti ruudun pohjoiskoordinaatti ja pesimävarmuusindeksien summa ja ruudun maapinta-ala. Mitä korkeampi pesimävarmuusindeksien summa on, sen korkeampi on selvitysaste. Mikäli ruudun pinta-alasta yli puolet on vettä, pesimävarmuusindeksien summa kerrotaan 1,25:llä. Pirkanmaan ruutujen pohjoiskoordinaatti vaihtelee välillä 677 … 691. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sen matalampi pesimävarmuusindeksien summa vaaditaan havaintoja tietyn selvitysasteen saavuttamiseksi.
Atlashanketta koordinoi Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo. Havainnot kerätään Tiira-lintutietopalvelun kautta.
Pily suosittelee kohdistamaan atlasretkeilyä erityisesti yhdistyksen vähän retkeillyille aluille Parkanoon, Kihniöön, Punkalaitumelle, Ylöjärven pohjoisosiin ja Oriveden sekä Jämsän raja-alueille.
Nähdään atlasretkillä!
Maakunnan kartoitusprojekti (MAAKA)
Pirkanmaan pesimälinnuston levinneisyys Suomen 3. lintuatlaksessa 2006–2010
Suomessa tehtiin linnuston levinneisyyskartoitus, kolmas lintuatlas vuosina 2006–2010.
Pilyn atlastuloksissa havaittiin suuria alue-eroja atlasruutujen havaintomäärissä, jotka siten heijastuivat ruutujen selvitysasteisiin. Pilyn vastuulla oli 113 atlasruutua a’ 100 km2. Näille ruuduille merkittiin 76472 havaintoa eli keskimäärin 677 havaintoa ruutua kohti. Ruutujen ääripäät olivat 3162 (Valkeakoskella) ja 182 havaintoa (Ylöjärvellä). Täten erot olivat 17- kertaiset. Pilyn toimialueelta löytyi 21 atlasruutua, joille merkittiin yli 1000 havaintoa ja myös 21 ruutua, joille merkittiin alle 300 havaintoa. Kolme suuren kertymän ruutua syntyi Hämeenkyröön, Sastamalaan ja Tampereelle eli isojen retkeilijämäärien kuntiin. Alle 300 havainnon ruudut keskittyivät Pilyn luoteisille ja koillisille alueille; ruuduista jäi neljä Ylöjärvelle ja Orivedelle sekä kolme Parkanoon ja lisäksi hajaruutuja eri kuntiin. Erot Tiira-havaintojen määrissä muistuttivat em. tilannetta.
Alhaisen havaintomäärän ja selvitysasteen vaikutus lajien levinneisyyden arviointiin
Atlastietojen perusteella voidaan Pilyssä listata yleisyysjärjestykseen esim. sata laajimmalle levinnyttä lintulajia ja samoin sata pesimälajia. Moni laji kuitenkin kärsi aliedustuksen riskistä sen takia, että 113 atlasruudun joukossa oli viisi tyydyttävää ja 28 hyvää ruutua 80 erinomaisesti tutkitun ruudun rinnalla. Koska alemman selvitysasteen ruudut keskittyivät samoihin suuntiin, voi puutteellisella havainnoinnilla olla vääristävä vaikutus myös joidenkin lajien levinneisyysrajan määrittelyyn Pilyssä. Vääristymäriskin lajeja oli noin 40, joista kärjessä 15 – 14 puuttuvan ruudun riskillä kaulushaikara, härkälintu, pikkutikka, harmaapäätikka, punasotka ja satakieli. Yhteenveto näistä ongelmalajeista oli: vesilinnut 10, yölaulajat 6, rantalinnut 5, metsälajit 5, tikat 4, pöllöt 4, haukat 4, peltolajit 4 ja kylälaji 1.
Kaikkien atlasruutujen työstäminen erinomaisen selvitysasteen tasolle 2012 ja 2013
Pilyn hallitus päätti 2011, että kaikki alueen atlasruudut yritetään saattaa erinomaisen selvitysasteen tasolle tasavertaisen tiedon saamiseksi koko alueelta ja em vääristymien selvittämiseksi. Tämä tarkoitti lisää retkeilyä ja havaintoja kaikille tyydyttäville ja hyville atlasruuduille vuosina 2012 ja 2013 eli yhteensä 33 ruudulle. Tämä kohdennus onnistui, kun kaikki 113 atlasruutua oli selvitetty heinäkuussa 2013 erinomaiselle tasolle, jolloin myös edellä mainitut levinneisyyteen liittyvät arviointiongelmat poistuivat tai ainakin lievittyivät. Selvitystyöstä ja sen lopputuloksista tehtiin raportti, joka on liitteenä. Raportti antaa hyvää tausta- ja vertailutietoa neljännen lintuatlaksen tekijöille ja Pirkanmaan linnustomuutoksista kiinnostuneille. Raportti osoittaa myös alueellisesti tasavertaisen tiedon tärkeyden.
Maakunta-kartoitetuksi (MAAKA) – raportissa luodaan katsaus Pirkanmaan pesimälinnuston kehitykseen ja tilanteeseen taustanaan kolmen valtakunnallisen Lintuatlaksen tiedot, esitellään 187 pesimälajin levinneisyyskuvaukset levinneisyyskarttoineen, koko pesimälinnuston aluepohjainen levinneisyysluokitus, sekä sadan laajimmin levinneen kärkilajin ja pesimälajin listat. Pesimälinnuston levinneisyyttä arvioidaan ja kuvataan useista eri näkökulmista, mm. levinnäisyyden muutoksia sekä lajien sijoittumista ja vakautta Pirkanmaalla. Raportin on koostanut MAAKA-vastaava Ilkka Sahi.
Vuokon luonnonsuojelusäätiö on rahoittanut MAAKA-projektia myöntämällään apurahalla.
