Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen mielipide Virtain Tuuramäen tuulivoimahankkeen YVA-selostuksesta ( PIRELY/14582/2022) 23.8.2024
Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen mielipide Virtain Tuuramäen tuulivoimahankkeen YVA-selostuksesta ( PIRELY/14582/2022)
Hanke
Hankkeesta vastaavana toimiva Ilmatar Virrat Oy suunnittelee Tuuramäen tuuli- ja aurinko-
voimavoimahanketta Virtain kaupungin luoteisrajalle Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan
maakuntien rajalle. Hankealueen luoteisosa rajautuu Seinäjoen kaupungin rajaan. Tuura-
mäen tuuli- ja aurinkovoimahankkeen kokonaispinta-ala on noin 3 450 hehtaaria.
Hankealueelle suunnitellaan enintään 16 uuden tuulivoimalan rakentamista. Suunniteltu-
jen voimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 320 metriä. Hankkeeseen sisällytetään optio
aurinkoenergian tuotantoalueiden sijoittamisesta tuulivoimahankealueen länsi- ja luoteis-
osiin.
Suunnitelmien mukaan sähkönsiirron liityntä tullaan toteuttamaan Fingrid Oyj:n suunnit-
teilla olevaan Kristiinankaupunki-Nokia voimajohtolinjaan. Sähkönsiirron liityntää varten
rakennetaan uusi noin 32–33 kilometriä pitkä ilmajohto hankealueelta lounaaseen, joka liit-
tyy Fingrid Oyj:n suunnitteilla olevan Kristiinankaupunki-Nokia-voimajohdon tuleviin
sähköasemiin. Sähköverkkoliityntä on ensisijaisesti suunniteltu toteutettavaksi yhteis-
työssä Ilmatar Lylyharju Oy:n Lylyharjun tuulivoimahankkeen kanssa 110 kV tai 400 kV il-
majohtona.
Hankealue
Kyseinen alue -erityisesti sen pohjoisosa- sijoittuu linnustollisesti erittäin arvokkaalle alueelle. On erittäin vaikeaa - ellei mahdotonta- saada rakennettua vaihtoehtojen VE1 ja VE2 mukaisia tuulivoimalamääriä ilman, että hanke vaarantaa alueen herkän sekä jo muutoinkin Suomessa ja Pirkanmaalla vähenevän kosteikkolajiston olemassaoloa. On myös otettava huomioon se, että tämäntyyppisille arvokkaille viimeisille Pirkanmaalla sijaitseville alueille tai aivan näiden alueiden viereen on suunnitteille useita muitakin tuulivoimahankkeita. Tuulimyllyhankkeiden kokonaisuus, jos ne kaikki tai suurin osa niistä toteutuvat, aiheuttavat sen, että linnustolliset arvot ovat katoamassa.
Tuuramäen hankealueen pohjoisosissa on turvetuotantoalueille muodostuneita kosteikkoja, jotka ylläpitävät monipuolista ja vähenevää/uhanalaista lajistoa. Alueelle sijoittuu myös linnustollisesti arvokkaita suoalueita. Hankealueen pohjoisosassa on Pirjatannevan-Matolammin neva, joka on tärkeä MAALI-alue pesivän linnuston ja muutolla levähtävän linnuston kannalta. Matolamminneva on myös soidensuojeluohjelman täydennyskohde.
Linnustollisesti hyvin merkittävää lajistoa esiintyy alueen pohjoisosissa Rantasalonnevan, Hietasalonnevan, Rantajärven, Sulkueennevan, Sulkusenjoen ja Kurjenjoen alueella. Siellä on muun muassa riekkoa ja pohjansirkkua.
Tuulivoima-alue ja siihen liittyvä aurinkovoimahanke vaarantavat kanalintujen kannan pysymistä vahvana alueella. Hankealueella pesii neljä kanalintulajia – metso, teeri, pyy ja riekko. Riekko on tuolla aluerella Suomessa etelärajoillaan, joten alueellisesti on tärkeää, että sen esinntymisalue ei siirry liian tiiviin tuulivoimarakentamisen vuoksi pohjoista kohti. Sama koskee maakotkaa, joka on saatu palautettua Pirkanmaalle. Aurinkovoimahanke sijoittuu myös metsähanhille merkittävälle alueelle, jolla on havaintoja myös metsähanhien pesinnästä.
YVA-selostuksen luvussa 15.5.1.1. todetaan:
Hankealueen pohjoisosassa sijaitsee Räntäsalonevan, Räntäjärven, Hietasalonnevan, Sulkueenne-
van, Sulkueenjoen, ja Kurjenjoen muodostama kokonaisuus, joka on linnustollisesti tärkeä lintujen
muutonaikainen levähtämisalue sekä suo- ja kosteikkolinnuston pesimäalue. Hankealueelle sijoittuu
myös turvetuotantoalueen kosteikkoja sekä luonnontilaisen kaltaisia suoalueita, joilla pesii suojelul-
lisesti arvokasta linnustoa. Seinäjärventien eteläpuolella maasto on karumpaa ja suuri osa on viime
vuosina käytöstä poistettua turvetuotantoaluetta. Huomionarvoista vesilinnustoa alueella edustava
mm. mustakurkku-uikku, mahdollisesti metsähanhi, haapana, heinätavi ja tukkasotka. Suoalueilla
pesii monipuolisesti myös huomionarvoista kosteikkolintulajistoa, kuten kurki, keltavästäräkki, liro,
kapustarinta, pikkukuovi, valkoviklo, luhtahuitti ja taivaanvuohi. Suunnitellut aurinkovoima-alueet
sijoittuisivat yllä mainitulle kosteikkokokonaisuudelle.”
Ja edelleen yllä mainitussa YVA-selostuksen kohdassa mainitaan:” Tehtyjen maastoselvitysten perusteella päiväpetolinnuista hankealueelle sijoittuu kuitenkin todennäköisesti ainakin hiirihaukan pesäpaikka sekä mahdollisesti myös kanahaukan reviiri. Pöllöistä alueella on viirupöllön ja mahdollisesti myös helmipöllön reviirit. Metsäkanalinnuista hankealueella esiintyy riekkoa, pyytä, metsoa ja teertä. Maastoselvityksissä alueelta on paikannettu viisi metson
soidinaluetta sekä neljä teeren soidinaluetta. Suurimmalla metson soitimella havaittiin 7–10 soivaa
metsokukkoa. Tavanomaisessa metsätalouskäytössä olevien kivennäismaan metsäalueiden ja tur-
vekankaiden linnusto on maastohavaintojen perusteella seudulle melko tyypillistä. Riekon ja poh-
jansirkun esiintyminen Tuuramäen hankealueella on molempien lajien pääasiallista esiintymisalu-
etta selvästi etelämpänä ja näin ollen eteläiset pesimisalueet ovat huomionarvoisia.”
Linnustoselvitykset
Linnustoselvityksissä on puutteita. Kanalintujen selvitys nojautuu yhteen kevääseen. Tämä on liian vähäinen aika. Sama koskee pöllöselvitystä. Tuulivoimahankkeiden kanalintu- ja pöllöselvityksissä tulee siirtyä pitempiaikaisiin selvityksiin.
Muuttolinnustoselvitys vuodelta 2021 on liian lyhyeltä ajalta tehty. Kevätmuuttoa on tarkkailtu 4.4.-20.4.2021 vain 9 päivän ajan. Kevätmuuton tarkkailu olisi pitänyt aloittaa jo helmi-maaliskuiun vaihteessa, jotta se antaisi luotettavaa kuvaa esimerkiksi kotkien ja laulujoutsenten muutosta. Syksyn muuttoa on seurattu 5.9.2021-26.9.2021 ainoastaan 5 päivän ajan. Syysmuuton tarkkailu on lopetettu liian varhain. Tuuramäen hankealueen linnustoselvitystä ei voi osittain korvata muiden Pohjois-Pirkanmaan tuulivoimahankkeiden linnustoselvityksillä. Muuttoseurantapäiviä on yhteensä vain 14. Tämä alittaa huomattavasti virallisen ohjeistuksen.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75407/SY_6_2016.pdf?sequence=1
”Pesivän ja lepäilevän linnuston lentoaktiivisuuden havainnointia tulee tehdä pe-
simä-, kevät- ja syysmuuttokausina vähintään kymmenen päivän ajan siten, että
edellä mainitut alueelliset ja lajikohtaiset erityispiirteet tulevat huomioiduksi. Eri-
tyistä huomiota on kiinnitettävä lintujen säännöllisesti käyttämien lentoreittien ja
lentokorkeuksien sekä petolintujen suosimien kaartelupaikkojen selvittämiseen.
Pesimälinnuston selvitysten ajoituksessa tulee huomioida eri lajiryhmien erityis-
piirteet. Selvityksiä voidaan joutua tekemään myös varsinaisen pesimäkauden ul-
kopuolella. Esimerkiksi pöllöjä havainnoidaan soidinkaudella helmi-huhtikuussa,
kanalintujen soidinpaikkakartoituksia tehdään maalis-toukokuussa ja petolintujen
reviirikartoituksia keväällä ja kesällä
Koska eri lajiryhmien muutot tapahtuvat ajallisesti hyvinkin eri aikoina, kattavan
kokonaiskuvan saamiseksi ja eri sääolosuhteiden huomioimiseksi kevätmuutonseu-
rantaa on syytä tehdä maalis-toukokuussa Etelä-Suomessa vähintään 30 päivän ajan
ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 päivän ajan. Seurantajakson pituudessa on ajallista
vaihtelua, koska Etelä-Suomessa muuttokausi kestää Pohjois-Suomea pidempään.
Syysmuuttoa on syytä seurata elo-marraskuussa niin ikään vähintään 30 (Etelä-
Suomi) ja 20 (Pohjois-Suomi) päivän ajan”
Pesimälinnuston laskentapisteitä on ollut alueella 13. Lisäksi on tehty kartoituslaskentoja, mutta kartoituslaskentojen konkreettista sijaintia ei löydy tiedoista. Pistelaskentakartan mukaan 13 pistettä tuntuu liian vähäiseltä määrältä, kun ei pysty vertaamaan pisteiden sijaintia kartoituslaskentaan.
YVA-selostuksen tietojen perusteella voi päätellä, että paikallisten lintuyhdistysten tai Tiira-tietojärjestelmän ei ilmeisesti ole käytetty hyväksi.
Vaikutuksista lintulajeihin
YVA-seolostuksen tiivistelmässä kohdassa Linnusto Xi mainitaan: ”Linnustonelinympäristön muuttuminen ja pirstoutuminen sekä häiriövaikutus kohdistuu
tavanomaiseen pesimälajistoon ja on merkittävyydeltään vähäistä. Alueella esiintyy niin
sanottua suojelullisesti arvokasta lintulajistoa, jotka ovat sidoksissa alueen kosteikkoym-
päristöön. Talousmetsien uhanalaisille lintulajeille hankkeen vaikutukset jäävät vähäisiksi ja ovat merkityksettömiä suhteessa alueella harjoitettavaan metsätalouteen. Metsäkana-
lintuja hankealueella on neljää lajia ja määrät ovat melko runsaita”
YVA-selostuksen yllä lainattu kannanotto on tuulivoimahankkeen linnustovaikutuksia selkeästi aliarvioiva. Kosteikko- ja vesilintulajiston tulevaisuus alueella joutuisi hankkeen toteuttamisen myötä merkittävään vaaraan, koska hanke heikentäisi tuntuvasti tämän arvokkaan linnustoalueen ja Pirkanmaan oloissa harvinaisen luontoalueen kykyä ylläpåitää monipuolista uhanalaista lajistoa. Ei ole perusteltua viitata metsätalouteen, koska tuulivoimahankkeen haitallisia vaikutuksia tulee verrata myös muuhun ihmistoimintaan alueella. Useiden linnustoa koskevien haitallisten toimintojen yhteisvaikutusta ei voi sivuuttaa.
YVA-selostuksen tiivistelmä kohdassa Linnusto Xviiii todetaan edelleen yhteisvaikutuksista seuraavaa: ”Pesimälinnuston osalta Myyränkankaan ja Vermassalon hankkeilla ei arvioida olevan vähäistä suurempia yhteisvaikutuksia seudun linnustoon. Petolintujen reviirit ja saalistusalueet ovat laajoja, joten kolme toisiaan suhteellisen lähellä olevaa hankealuetta nostaa yhteisvaikutukset kuitenkin pesivien petolintujen osalta kohtalaisiksi.
Hankealue sijoittuu kurjen kevät- ja syysmuuttoreitin kohdalle. Törmäysriskin vuoksi yhteisvaikutukset kurjen osalta arvioidaan kurjen osalta kohtalaisiksi. Muiden muuttolin-
tulajien osalta vaikutukset arvioidaan korkeintaan vähäisiksi.”
YVA-selostuksen tiivistelmässä XiXi yhteisvaikutuksista mainitaan ekologisista yhteyksistä seuraavasti:” Maakunnallisten ekologisten yhteyksien osalta Myyränkankaan, Vermassalon ja Tuuramäen hankkeiden yhteisvaikutukset arvioidaan kohtalaisiksi, sillä hankealueiden välissä sijaitsevat sekä pohjois-etelä- että itä-länsi-suuntaiset ekologiset yhteydet, jotka supistuvat maantieteellisesti melko kapeiksi hankkeiden toteutumisen jälkeen. ”
Metso ja muut kanalinnut
Hankealue on merkittävää kanalintujen esiintymisaluetta Pirkanmaalla. YVA-selostuksessa pidetään kaiketi 500 metriä jonkinlaisena rajana, joka ei vaaranna metsojen pysymistä ja soidinta alueella. Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin päädytty toisenlaisiinkin tuloksiin. Näin ollen varovaisuusperiaatetta on painotettava arvioinnissa.
Luonnonvarakeskuksen (Luken) kansaivälisen koostetutkimuksen mukaan monet lintulajit saattavat karttaa tuulivoimaloita yllättävän voimakkaasti. Metsäkanalintujen kohdalla vaikutus voi olla jopa keskimäärin 5 kilometriä.
https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita
https://www.kaleva.fi/hanhet-kiertavat-tuulivoimalat-metsot-tormaavat-ru/1689570
Hankealueella on hyvä metsokanta. Tunnettua on tutkimustenkin perusteella, että metso on herkästi tuulivoimaloista kärsivä laji. Tämä johtuu monesta syystä. Tuulivoimaloiden ja huoltoteiden rakentaminen pirstoo metsojen elinympäristöä entisestään. Tuulivoimaloista lähtevä melu häiritsee metsojen hiljaista soidinta. Metsot saattavat olla melulle hyvinkin herkkiä. Yleisesti tutkimusten mukaan lintukannat alkavat kärsiä 42-52 dB (A) melusta metsäisillä alueilla. Tuulivoimalat karkottavat metsoja tuulivoimala-alueelta, ja metsot törmäilevät herkästi tuulivoimarakenteisiin ja ilmajohtoihin. VE1 ja VE2-vaihtoehdot ovat aivan liian massiivisia, jotta tuulivoimaloiden sijoittelulla kyettäisiin ottamaan riittävästi huomioon metson suojelutarpeet. Myös vähäisemmällä voimalamäärällä on hyvin vaikea turvata nykyisen metsokannan olemassaoloa jatkossakaan hankealueella.
Riekon turvaaminen alueella ja koko Pirkanmaan pohjoisosissa tulee harkita huolellisesti ja noudatten varovaisuusperiaatetta. Tuulivoimalahankkeilla ei saa vaarantaa nykyistä riekon esiintymisen etelärajaa. Kun otetaan huomioon riekon herkkyys tuulivoimalle (törmääminen, biotoopin muutos, häiriötekijät), Pirkanmaan pohjoisosien lukuisat tuulivoimahankkeet yhteisvaikutuksineen vaarantavat riekon kannan pysyvyyden.
Metsähanhi ja muut kosteikkolajit
Metsähanhen pesintä ja säilyminen alueen linnustossa vaarantuvat tuulivoimaloiden ja aurinkovoima-alueen perustamisen vuoksi. Samalla heikennetään olennaisesti muun kosteikkolajiston olosuhteita. Hankealueen pohjoisosat ovat monen vähenevän ja uhanalaisen lajin arvokkaita esiintymisalueita. Aurinkovoimalat vievät VE1- vaihtoehdossa 387 ha ja VE 2- vaihtoehdossa 105 ha. Aurinkovoimalat lienevät sinällään melko turvallisia lintuja ajatellen, mutta niiden mahdollisia haitallisia vaikutuksia tunnetaan vielä hyvin vähän. Aurinkovoima vähentää elintilaa linnuilta. Aurinkovoimalan heijastavat pinnat saattavat myös houkutella lintuja laskeutumaan niille. Aurinkovoimala voi olla myös jonkinlainen törmäysriski. Väärin sijoitettuna aurinkovoimala kuitenkin sisältää monia riskitekijöitä. Hankealue on linnustollisesti arvokasta aluetta. Tuulivoimaloiden lisänä nykyisensuuruiset ja suunnitelmien mukaan sijoitetut aurinkovoimalat vahvistavat hankkeen kielteisiä vaikutuksia.
Petolinnut
YVA-selostuksen liitteessä 6 linnusto- ja luontoselvitys (s. 33) todetaan:
”Kaiken kaikkiaan hankealueella ja sen lähiympäristössä esiintyvä petolintulajisto oli vastaaviin metsäisiin seutuihin verrattuna melko edustavaa: linnustoselvityksissä alueelta havaittiin, tiedossa olevan maakotkan lisäksi hiiri- kana-, sinisuo, mehiläis-, varpus- ja hiirihaukka hankealueella. Havaitut saalistelevat petolintuyksilöt eivät välttämättä pesi hankealuerajauksen sisällä, mutta alue kuuluu niiden saalistusreviiriin. Kalasääski pesii hankealueen ulkopuolella noin kilometrin päässä lähimmästä suunnitellusta voimalasta.”
Monipuolisen petolintulajiston säilyminen hankealueen linnustossa ja hankealueen lähialueilla tulee turvata. Kalasääsken kohdalta on lentoreitit selvitettävä riittävän hyvin ja kalasääsken pesinnän on jatkuva hankealueen lähituntumassa ilman, että tuulivoimahanke estää pesinnän.
Maakotka
Suomesta on uutisoitu ensimmäinen maakotkan törmääminen tuulivoimalaan Pohjois-Pohjanmaalta. Kysymyksessä oli vanha ja kokenut yksilö. Pirkanmaan maakotkakanta ei kestä maakotkien törmäämisiä tuulivoimaloihin. Tuulivoimaloiden volyymi on kasvamassa Pirkanmaalla aivan liian suureksi juuri maakotkareviireillä ja muidenkin Pirkanmaalla esiintyvien arvokkaiden lajien reviireillä/soidinpaikoilla/pesintäpaikoilla kuten kanalintujen, kahlaajien ja vesilintujen. Todettakoon, että merikotkia on törmännyt Suomessa tuulivoimaloihin viitisenkymmentä.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010499820.html
Metsähallituksen vastuulajin maakotkan seuranta tulee tehdä Metsähallituksen ohjeistaman hyvän käytännön mukaan. On kuitenkin muistettava, että havainnointi myös talvikaudella on tarpeen, jotta lajin liikkumisesta reviirillä (saalistusreviirillä) saadaan mahdollisimman luotettava tietoon perustuva kuva. Kyseinen vastuulaji liikkuu reviirillään myös talvikaudella. Kun tuulivoimalahankkeen haittavaikutuksia arvioidaan, on noudatettava varovaisuusperiaatetta, jossa otetaan huomioon myös lajin käyttämän saalistusalueen mahdolliset muutokset ravintotilanteen mukaan. Lähtökohtana tulee olla lajin olemassaolon turvaaminen alueella tulevaisuudessakin.
Tuuramäen hankealueella ja sen vaikutusalueella käy saalistelemassa ja muutoin lentelemässä maakotkia ainakin kolmelta reviiriltä. Maakotkat käyttävät etenkin hankealueen pohjoisosaa, mutta maakotkia havaitaan myös hankealueen muissa osissa. Maakotkien säilymistä Pohjois-Pirkanmaalla uhkaa selkeästi se tilanne, että saman maakotkareviirin lintuja vaarantavat useat tuulivoimahankkeet, jotka osuvat saman pariskunnan käyttämän reviirin alueelle.
Maakotkareviireille on vireillä useita tuulivoimahankkeita Pohjois-Pirkanmaalla. On tarpeen pystyä arvioimaan samanaikaisesti eri hankkeiden vaikutukset maakotkiin ja muihin huomionarvoisiin lintulajeihin, jotta olisi mahdollista löytää ja rajata ne tuulivoi Pohjoinen-Pirkanmaa on monen huomionarvoisen lajin kannalta erittäin merkittävä alue koko Pirkanmaan linnuston monipuolisuutta ajatellen. Jos pohjoisella Pirkanmaalla hävitetään ja heikennetään liiaksi arvokkaiden lintulajien elinolosuhteita, on tuloksena koko maakunnan lintulajiston köyhtyminen monen arvokkaan lajin levinneisyyden painottuessa pohjoiselle Pirkanmaalle. Näin ei saa tapahtua. Nyt ei ole mahdollista tehdä tällaista syvällistä ja kattavaa hankkeiden yhteisarviointia, koska hankkeita on eri vireilläolovaiheissa, ja uusia hankkeita tulee koko ajan lisää vaarantaen monen lajin tulevaisuuden maakunnassa.
Tuuramäen hankkeen maakotkaselvitys perustuu 15 päivän määrälle ja 81 tunnin ajalle. Varsinainen petolintuseuranta kesti YVA-selostuksen tietojen mukaan 34 tuntia ja muutonseurannan yhteydessä havainnoitiin 47 tuntia. Maakotkan lentoreittien ja liikkumisen selvittäminen hankealueella vaatii kuitenkin vähintään 100 tuntia. Tuuramäen hankkeen osalta tämä 100 tunnin edellytys on välttämätön minimimäärä, koska hankealue vaikuttaa ainakin kolmeen maakotkareviiriin. Perusteltua olisi edellyttää ajallisesti pitempääkin seurantaa.
YVA-selostuksessa todetaan, että elinympäristömalli ennustaa yli 80% maakotkien liikkeet reviirillä. Kahden maakotkan pesäpaikan etäisyys lähimmästä suunnitellusta tuulivoimalapaikasta on noin 3 km.
YVA-selostuksen törmäysmallinnuksessa kahden maakotkareviirin – Pirjatannevan ja Silmänevan- osalta vaikutukset ovat kohtalaiset. Tämä koskee molempia vaihtoehtoja VE1 ja VE2. Törmäysmallinnuksen lukujen nojalla Pirjatannevan törmäyskuolleisuusarvo on molemmissa vaihtoehdoissa 0,063 yksilöä/vuosi. Silmänevan reviirin vastaava arvo on VE1 vaihtoehdossa 0,071 yksilöä/vuosi ja vaihtoehdossa VE2 0,044 yksilöä/vuosi. Etelä-Suomessa käytetään merkittävyyden raja-arvona 0,8 yksilöä/vuosi. Tätä Pohjois-Suomea korkeampaa (0,06 yksilöä/vuosi) arvoa voidaan kritisoida. Kun otetaan huomioon maakotkan poikaskuolleisuuden määrä ja tuulivoimahankkeiden vaikutus maakotkien käyttämiin saalistusalueisiin sekä maakotkan pesimisen eteläisen rajan säilyttäminen ennallaan, olisi oikeampaa soveltaa tässä Tuuramäenkin hankkeessa arvoa 0,06 yksilöä/vuosi. Sähkönsiirtoreitit rakennetaan ilmajohtoina, joten maakotkien törmäämisvaara ilmajohtoihin lisääntyy, koska sähkönsiirtoreitti kulkee kahden maakotkareviirin kautta Tuuramäen lähituntumassa. Ilmajohdot ovat maakotkille vaarallisia, Suomessa rengastettujen maakotkien kuolinsyynä on 20% törmääminen ilmajohtoon. Varovaisuusperiaate on muistettava.
Maakotkan pesän suojavyöhykkeeksi tuulivoimahankkeita ajatellen suositellaan 3-6 km. Kun otetaan huomioon maakotkan reviirin suuri koko ja se, että maakotka käyttää eri vuodenaikoina sekä ravinnon etsimisessä tilanteen mukaan reviirin eri osia, on 6 km suojaetäisyys paikallaan. Näin voidaan myös osaltaan ehkäistä tuulivoima-alueiden sijoittaminen liian lähelle toisiaan maakotkien suojelemiseksi. Arvioinnissa ei tule pitäytyä liian tiukasti ydinreviiriajatteluun, jos tavoitteena on suojata maakotkaa riittävän tehokkaasti.
Sähkönsiirtoreitti SVEA kulkee Kihniössä Käskyvuoren tuntumassa. Tällä saattaa olla yhteisvaikutuksia Käskyvuoren lähellä olevan maakotkareviirin kanssa, koska tuolle alueelle on suunnitteilla tuulivoima-alue.
Silmänevan maakotkareviirin vaikuttavat Tuuramäen hankkeen lisäksi Vermassalon ja Myyränkankaan tuulivoimahankkeet. YVA-selostuksen perusteella törmäysmallinnus antaa yhteisvaikutuksena Tuuramäen hankkeelle törmäysarvoksi VE1 vaihtoehdossa 0,183 yksilöä/vuosi ja vaihtoehdossa VE2 0,156 yksilöä/vuosi. Näin ollen Tuuramäen, Vermassalon ja Myyränkankaan yhteisvaikutukset ovat merkittävyydeltään suuria. Myös elinympäristöjen muutosten, saalistusalueiden muutosten sekä häiriövaikutusten osalta Tuu-
ramäen, Vermassalon ja Myyränkankaan hankkeiden aiheuttamat yhteisvaikutukset Silmänevan reviirin osalta arvioidaan merkittävyydeltään suuriksi. Yhteisvaikutusta on lähes mahdoton realistisesti vähentää esimerkiksi tuulivoimaloiden korkeutta alentamalla.
Sääksi
Vaikutuksesta sääkseen kerrotaan YVA-selostuksen sivulla 282:
”Hankealueen koillispuolella Matolamminnevalla sijaitseva sääksen pesä sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä lähimmistä voimalapaikoista kummassakin hankevaihtoehdossa. Sääkset kalastavat laajalla alueella, ravinnonhakulennot voivat ulottua kymmenien kilometrien päähän. Todennäköisin suunta tuolta pesältä on kaakkoon Seinäjärven suuntaan, jolloin lennot eivät suuntaudu hankealueelle. Myös muut todennäköisimmät lentosuunnat eivät suuntaudu hankealueelle. Suoria elinympäristövaikutuksia lajille ei muodostu, eikä voimaloiden rakentamisesta ja toiminnasta aiheutune häiriöitä lajille. Sääkseä voidaan pitää myös melko sopeutumiskykyisenä, sillä laji onnistuu pesinnässään mm. vilkkaasti liikennöityjen veneväylien läheisyydessä. Sääkseen kohdistuvat elinympäristö- ja häiriövaikutukset arvioidaan näin ollen vähäisiksi. Myös törmäysten osalta arvioidaan vaikutusten jäävän vähäisiksi.”
Jää hieman epäselväksi, miten tarkkaan sääksen lentoseurantaa on tehty. Miten paljon arviointi perustuu todennäköisyyteen ja olettamuksiin ja miten paljon konkreettisiin havaintoihin riittävän pitkällä ajanjaksolla? Lisäksi sääksen pesän tarkka sijainti jää hieman epäselväksi. Toisessa kohdassa puhutaan kilometristä ja toisessa noin kahdesta kilometristä lähimmästä tuulivoimalasta.
Loppupäätelmät
Tuuramäen tuulivoimahanke sekä sen molemmat vaihtoehdot VE1 ja VE2 ovat ylimitoitettuja alueelle, jolla esiintyy usean maakotkan reviiri. Tuuramäen tuulivoimahankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä saalistelee ainakin kolmen eri maakotkareviirin lintuja. Lisäksi on otettava huomioon, että Tuuramäen lähituntumaan on vireillä kaksi muuta tuulivoima-aluetta – Vermassalo ja Myyränkangas. Alle 30 kilometrin etäisyydellä Tuuramäestä on useita tuulivoimahankkeita, joiden suunnitelmissa on yhteensä ainakin 94 tuulivoimalaa. Jos nämä kaikki hankkeet toteutuvat, merkitsee se linnuston ja muun luonnon kannalta tuntuvia haitallisia vaikutuksia. Arvokas linnusto on vaarassa kadota tai vähetä merkittävästi. Tuulivoimalat kaventavat selkeästi maakotkien reviiriä ja samalla maakotkien saalistusalueita. Useampi tuulivoimahanke saattaa osua saman maakotkaparin reviirille. Törmäysriski kasvaa, ja tämän riskin lisäksi tuulivoimalat ovat häiriötekijä. Saalistusalueet vähenevät. Kotkien ja muiden petolintujen reviirin käyttö saattaa esimerkiksi saalistilanteen tai maankäytön vuoksi muuttua, ja näin riskit kasvavat nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Varovaisuusperiaate edellyttää, että maakotkien ja muiden petolintujen reviirin pysyvyys pyritään turvaamaan myös muuttuneissa olosuhteissa. Maakotkan on toisaalta todettu karttavan tuulivoima-alueita, joten liian tiiviiden tuulivoimahankkeiden vaikutuksena voi olla maakotkareviirien autioituminen, koska reviirille saalistusalueineen ei jää riittävästi tilaa.
Yhteysviranomainen on lausunut Tuuramäen hankkeen YVA-ohjelmaa koskien:
”Yhteysviranomainen huomioi, että jo ohjelmavaiheen tietojen perusteella alueen pohjoisosan luontoarvojen yhteensovittaminen tuulivoimatuotannon kanssa vaikuttaa haas-
tavalta. Matolamminnevan ja Matolammin, Räntäsalonnnevan tulva-altaiden ja Räntäjärven alueilta on tunnistettu lintujen muutonaikaisia lepäilyalueita sekä uhanalaisen ja
taantuvan suo- ja kosteikkolajiston pesimäalueita. Alueella esiintyy pesivänä Pirkanmaan vastuualueiksi nimettyjä lintulajeja, kuten riekko ja maakotka. Lajien reviirit Etelä-Suo-
messa ovat lajien levinneisyysalueen rajoilla, mikä lisää elinalueiden merkitystä lajin levinneisyyden kannalta. Lisäksi alueelta on tietoja metsähanhen pesinnästä ja muutonaikai-
sista kerääntymisistä, erityisesti Räntäsalonnevan ja Räntäjärven alueelta. Pesimälinnustooon kohdistuvista häiriövaikutuksista ja elinalueiden muuttumisesta on tuulivoiman osalta heikosti tutkimustietoa, ja arvioinnissa tuleekin noudattaa varovaisuusperiaatetta.”
Tuuramäen aurinkovoimaoptio sisältää muun tuulivoimarakentamisen lisäksi riskitekijöitä maakotkalle sekä alueellisesti arvokkaalle kosteikko- ja vesilinnustolle. Metsokanta voi tutkimusten mukaan romahtaa liian tiiviin tuulivoimarakentamisen vuoksi. Pirkanmaan hyvät kanalintualueet tulee pyrkiä säilyttämään mahdollsiiman tarkoin kaikenlaisessa suunnittelussa ja maankäytössä. Kanalintujen kannat ovat olleet pitkään laskusuunnassa muun muassa biotooppialueiden muokkaamisen vuoksi. Kosteikkolinnuston näkökulmasta aurinkovoimarakenteisiin täytyy jättää riittävä suojavyöhyke. Jos välissä on metsää niin lyhyempi vyöhyke riittänee ja jos välissä avomaata niin tarvitaan suurempi suojavyöhyke. Metsäkanojen näkökulmasta taas metsäalueen käyttäminenkään ei ole kestävä vaihtoehto kuin ehkä kaikista huonoimpien/hakatumpien metsäosuukisen kohdalla.
YVA-selotuksessakin todetaan, että Tuuramäen, Vermassalon ja Myyränkankaan yhteisvaikutukset Silmänevan kotkareviirille ovat suuret. On muistettava, että elinympäristömallinnus ja törmäysmallinnus perustuvat todennäköisyyksiin ja keskimääriin, vaikka ne ovat hyvänä perustana arvioinnille. Selostuksessakin todetaan, että yksittäisen kotkaparin käyttäytyminen voi poiketa mallien antamasta tuloksesta. Varovaisuusperiaate edellyttää myös, että riskejä Lapin ja muun Suomen maakotkien kohdalla käsitellään samoilla arvoilla.
YVA-selostuksessa todetaan, että lieventävät toimenpiteet ( muut kuin tuulivoimaloiden määrän vähentäminen/ niiden sijoituspaikan siirtäminen kauemmaksi kotkien pesistä) ovat pitkälti toissijaisia, koska toissijaisten keinojen vaikutuksesta ei ole juurikaan tietoa. Näin ollen haaskaruokinnoilla, riistapelloilla ja tekopesillä ei ole perusteltua ainakaan toistaiseksi tutkimustiedon puutteen vuoksi pyrkiä korjaamaan tuulivoimalarakenteiden aiheuttamia riskitekijöitä. Toissijaisilla keinoilla saattaa olla myös tuloksia, jotka eivät ole tavoitteena.
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys on sillä kannalla, että Tuuramäen tuuli- ja aurinkovoimahanke sijoittuu alueelle, jolle hanke sopii erittäin huonosti alueen rikkaan linnuston ja luonnon vuoksi. Tämä koskee molempia vaihtoehtoja VE1 ja VE2. Tuulivoimahanke on aivan liian ylimitoitettu, kun otetaan huomioon muut lukuisat tuulivoimahankkeet Pohjois-Pirkanmaalla ja tuulivoimahankkeiden haitalliset yhteisvaikutukset. Suunnitelman mukaisista korkeista tuulivoimaloista on edelleen varsin vähän todellista tietoa tuulivoimaloiden haittavaikutuksista käytettävissä, joten tämäkin seikka painottaa varovaisuusperiaatteen noudattamista. Painoa tulee haitta-arvioinnissa laittaa häiriötekijöihin ja linnuston taipumukseen karttaa tuulivoima-alueita uuden tutkimustiedonkin vuoksi törmäysriskin lisänä.
Tampereella 23.8.2024
Jukka T. Helin
Suojeluvastaava
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys
