Pily:n mielipide Virtain Vermassalon tuulivoimahankkeen arviointiselostuksesta 30.6.2024
Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen mielipide Virtain Vermassalon tuulivoimahankkeen
arviointiselostuksesta ( diaarinumero PIRELY/2748/2023) 30.6.2024
Hanke
Hankkeesta todetaan YVA-selostuksesta seuraavaa:
”Hankkeesta vastaavana toimiva Ilmatar Vermassalo Oy suunnittelee Vermassalon tuulivoimahanketta Virtain kaupungin länsiosaan Pirkanmaan pohjoisosaan. Vermassalontuulivoima-alueen kokonaispinta-ala on 4 300 hehtaaria. Hankealue on suurelta osin ojitettua suota ja talousmetsää. Hankealueelle suunnitellaan enintään 25 tuulivoimalan rakentamista. Suunniteltujen tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 345 metriä ja yksikköteho on 10MW. Tuulivoimaloiden sijoittelulle on esitetty kolmea vaihtoehtoa (VE1, VE2 ja VE3).
”Hankkeen sähkönsiirto on suunniteltu toteutettavan yhdessä joko Ilmattaren Tuuramäen tuulivoimahankkeen kanssa (SVEA) tai ABO Wind:in Myyränkankaan tuulivoimahankkeen kanssa
(SVEB) 400 tai 110 kV ilmajohdolla.”
Linnusto
Arviointiselostuksessa mainitaan linnustosta seuraavasti:
”Linnustoselvityksessä hankealueella havaittiin pesimäaikaan 74 lintulajia. Suojelullisesti huomionarvoisten lajien määrä ja osuus hankealueen pesimälajistosta on melko suuri. Kaikista pesimäaikana havaituista lajeista (sisältäen myös lajit, joita ei varmasti voitu tulkita pesiviksi) 38 lajia on huomionarvoisia. Näistä 14 lajia on valtakunnallisesti uhanalaisia ja 9 lajia valtakunnallisesti silmälläpidettäviä. Alueellisesti uhanalaisia lajeja oli 1. Lintudirektiivin liit-
teessä I mainittuja lajeja oli 14 ja Suomen erityisvastuulajeja 16. Hankealueelta tunnistettiin joitakin alueita, joilla linnuston laji-ja parimäärä oli ympäristöä korkeampia. Vermassalon hankealue sijoittuu myös uhanlaisen petolintulajin usean reviirin reuna-alueille. Kaiken kaikkiaan tuulivoima-
lahankkeen vaikutukset pesimälinnustoon arvioitiin suuriksi.
Vermassalon hankealue sijaitsee sisämaassa, ja sen läheisyyteen sijoittuu kurjen tärkeä muuttoreitti. Alueen lähellä sijaitsee myös merikotkan keväinen ja laulujoutsenen syksyinen muuttoreitti, Merkittävimpien muuttoreittien ulkopuolella ja sisämaa-alueella, lintujen muutto on yksilömääräl-
tään selvästi vähäisempää ja luonteeltaan huomattavasti hajanaisempaa. Sekä lintujen kevät- että syysmuutto oli hankealueella hajanaista ja sisämaalle tyypillisen viuhkamaista. Muuttolinnuston osalta suunnitellun tuulivoima-alueen vaikutusalueen kautta muuttavalle linnustolle arvioidaan kokonaisuutena merkitykseltään enintään kohtalaisiksi. Hankkeen toteutusvaihtoehdoilla muuttolinnustoon ei ole käytännön eroa vaikutusten suuruuden tai laajuuden osalta.”
Linnustoselvityksistä ja tuulivoiman vaikutuksista linnustoon
Linnustoselvitykset ovat tässä hankkeessa tehty paremmin kuin monessa muussa hankkeessa. Kuitenkin muuttolinnustoselvityksessä on tyydytty liian alhaisiin havaintopäivämääriin – kummallakin kaudella vain 10. Tämä alittaa virallisen ohjeistuksen. Kevätmuuttoselvitys ajoittuu ajalle 30.3. - 31.5.2021. Havainnointi alkaa liian myöhään. Tämä myönnetäänkin arviointiselostuksessa. Kotkamuutto alkaa aiemmin. Lisäksi syysmuuton havainnointi on lopetettu liian aikaisin. Syysmuuton havainnoinnin ajoitus on 23.8.-19.10.2021. Laulujoutsenten muutto on jatkunut päättämisajankohdan jälkeen. Jotta saataisiin entistä luotettavampi kuva tuulivoimalle arkojen lintulajien muutosta ja määristä, oikea-aikainen muutonseuranta-ajankohta tulee huomioida tarkemmin.
Pöllöselvitys maastossa perustuu yhteen kevääseen (2022). Pöllöselvitysten tulee perustua useampaan vuoteen, koska pöllöjen havaittavuus ja pesimisaktiviteetti on yhteydessä muun muassa ravintotilanteeseen. Pöllöjen havaittavuudesta kertoo hyvin arviointiselostuksessa kerrottu, että vuonna 2021 hankealueella pesi viisi viirupöllöä, jotka havaittiin pesimälinnustoselvityksen yhteydessä. Kuitenkaan seuraavana keväänä 2022 pöllöselvityksessä ei havaittu yhtäkään viirupöllöä. Arviointiselostuksen mukaan tuulivoimaloiden vaikutus pöllöihin voi ulottua 2 kilometrin päähän. Hankealueen keskiosista on havainto huuhkajasta. Huuhkaja on erittäin arka lintu, joka hylkää pesänsä kovin helposti häirinnän vuoksi. Tuulivoimalat voivat myös karkottaa huuhkajan ja muut pöllöt reviirialueeltaan.
Samoin kanalintujen soidinselvitys tulee tehdä useampana vuotena. Vermassalon tuulivoimahankealueella on melkoisen vahva metsokanta. Kanalintujen kannan turvaaminen on erittäin tärkeää. Tutkimusten perusteella on tunnettua, että metso on hyvinkin herkkä tuulivoimaloille. Metsoja kuten muitakin kanalintuja uhkaa törmääminen tuulivoimarakenteisiin ja hankealueen pirstoutuminen toimenpiteiden vuoksi. Samoin tuulivoimaloista syntyvä melu häiritsee muun muassa metsojen hiljaista soidinta. Vaarana on, että tuulivoima-alue tyhjentyy metsoista.
https://www.luke.fi/fi/uutiset/katsaus-useat-lintu-ja-nisakasryhmat-vaistavat-tuulivoimaloita
Alimmaisen linkin takana on Luken (Luonnonvarakeskuksen) kokoama kooste tuulivoimaloiden vaikutuksista. Koosteessa todetaan muun muassa:” Luonnonvarakeskuksen (Luke) kansainvälisen koostejulkaisun mukaan monet lintu- ja nisäkäsryhmät väistävät tuulivoimaa. Yksilöiden siirtyminen osittain tai kokonaan voimaloiden alueelta voi pienentää populaatiokokoja, mistä on haitallisia seurauksia erityisesti harvinaisille ja uhanalaisiin lajeille. ” Tuon koosteen perusteella tuulivoimaloiden vaikutukset kanalintuihin voivat ulottua jopa keskimäärin 5 kilometriin saakka. Arviointiselostuksenkin mukaan tuulivoimalan häirintävaikutus metsoon ulottuu 800 metriin siten, että metso vähentää habitaatin käyttöä. Häiriön vaikutus on myös yksilökohtaista, mutta tutkimustiedon nojalla kanalintuihin kohdistuviin mahdollisiin häiriöihin on asennoiduttava varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Samoin tulee asennoitua muihin huomionarvoisiin lajeihin kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin.
Hankealueen kautta kulkee sisämaaoloissa melkoisen vilkas lintujen muuttoreitti. Muuttavien lajien joukossa on tuulivoimalle arkoja lajeja kuten kotkia, hanhia, laulujoutsenia ja kurkia. Arviointiselostuksen tietojen mukaan kevään 2021 muuttoseurannassa havaittiin esimerkiksi yhteensä 2 825 kurkea. Kurjista 93 % lensi hankealueen läpi. Kurjista 57 % muutti törmäyskorkeudella. Syysmuutonseurannassa 2021 havaittiin 11 193 kurkea. Hankealueen kautta lensi 2 984 kurkea, joista 50 % lensi törmäyskorkeudella. Kurkien ja muiden lajien muuttoreitteihin ja muuttokorkeuteen vaikuttavat muuttoajankohdan sää ja tuulet. Arviointiselostuksessa kerrotaan lisäksi, että petolintujen erityistarkkailussa havaittiin eri lajeilla yhteensä 69 riskilentoa hankealueella.
Maakotka
Hankealueelle ja sen vaikutusalueelle ulottuu useamman maakotkan reviiri. Maakotka on saatu palautettua pohjoiselle Pirkanmaalle. Pirkanmaalla on valtakunnallisesti lajin eteläisimmät reviirit. Tästä syystä on varmistettava, että maakotkakannan säilyvyys ei vaarannu Pirkanmaalla.
Törmäysriskimallinnuksen mukaan luoteisen maakotkareviirin riskiarvio on VE1 vaihtoehdon mukaan 0,110/v ja VE2 mukaan 0,079/v. Lounaisen reviirin riskiarvio vaihtelee 0,000 – 0,006/v eri vaihtoehdoista riippuen. Raja Lapin eteläpuoleisilla maakotkareviireille on 0,08/v. Muutoin rajana pidetään 0,6/v. Kun otetaan huomioon maakotkan poikaskuolleisuuden suuruus, riski törmätä ilmajohtoihin ja maakotkan oleminen tuulivoimaloiden haitallisten vaikutusten riskilaji, varovaisuusperiaate korostaisi sitä, että arvona pidettäisiin myös Lapin ulkopuolella ainakin tuota 0,6/v.
Maakotka on pitkäikäinen ja vasta 4-5 vuoden iässä pesinnän aloittava laji. Maakotkalla on vain kaksi munaa. Näin ollen maakotka on erittäin haavoittuvainen esimerkiksi tuulivoimaloista aiheutuville törmäyskuolemisille. Maakotkan alueellinen kanta Pirkanmaalla ei kestä tuulivoimaloista johtuvia maakotkien kuolemisia.
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys totesi 23.9.2023 antamassaan mielipiteessä YVA-ohjelmasta seuraavaa:
”Metsähallituksen vastuulajin seuranta tulee tehdä Metsähallituksen ohjeistaman hyvän käytännön mukaan. On kuitenkin muistettava, että havainnointi myös talvikaudella on tarpeen, jotta lajin liikkumisesta reviirillä (saalistusreviirillä) saadaan mahdollisimman luotettava tietoon perustuva kuva. Kyseinen vastuulaji liikkuu reviirillään myös talvikaudella. Kun tuulivoimalahankkeen haittavaikutuksia arvioidaan, on noudatettava varovaisuusperiaatetta, jossa otetaan huomioon myös lajin käyttämän saalistusalueen mahdolliset muutokset ravintotilanteen mukaan. Lähtökohtana tulee olla lajin olemassaolon turvaaminen alueella tulevaisuudessakin. ” Maakotkan talvikautisesta lentohavainnoinnista ei kuitenkaan löydy tietoja linnustoselvityksissä.
Maakotkareviireille on vireillä useita tuulivoimahankkeita Pohjois-Pirkanmaalla. On tarpeen pystyä arvioimaan samanaikaisesti eri hankkeiden vaikutukset maakotkiin ja muihin huomionarvoisiin lintulajeihin, jotta olisi mahdollista löytää ja rajata ne tuulivoimahankkeet, jotka eivät liiaksi vaaranna arvokkaiden lajien kannan säilymistä Pirkanmaalla. Pohjoinen Pirkanmaa on monen lajin kannalta erittäin merkittävä alue koko Pirkanmaan linnuston monipuolisuutta ajatellen. Jos pohjoisella Pirkanmaalla hävitetään ja heikennetään liiaksi arvokkaiden lintulajien elinolosuhteita, on tuloksena linnuston köyhtyminen koko maakunnassa. Näin ei saa tapahtua. Nyt ei ole mahdollista tehdä tällaista syvällistä hankkeiden yhteisarviointia, koska hankkeita on eri vireilläolovaiheissa, ja uusia hankkeita tulee koko ajan lisää vaarantaen monen lajin tulevaisuuden maakunnassa.
Suomesta on myös uutisoitu ensimmäinen maakotkan törmääminen tuulivoimalaan Pohjois-Pohjanmaalta. Kysymyksessä oli vanha ja kokenut yksilö. Pirkanmaan maakotkakanta ei kestä maakotkien törmäämisiä tuulivoimaloihin. Tuulivoimaloiden volyymi on kasvamassa Pirkanmaalla aivan liian suureksi juuri maakotkareviireillä ja muidenkin Pirkanmaalla esiintyvien arvokkaiden lajien reviireillä/soidinpaikoilla/pesintäpaikoilla kuten kanalintujen, kahlaajien ja vesilintujen. Todettakoon, että merikotkia on törmännyt Suomessa tuulivoimaloihin viitisenkymmentä.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010499820.html
Tuulivoimahankkeissa on pidettävä huoli siitä, että esimerkiksi maakotkareviirit pysyvät asuttuina. Maakotkien on jatkossakin kyettävä käyttämään entisiä reviireitä reviirialueinaan. Vaikka jokin reviiri olisikin autioitunut joksikin aikaa, tältä osin ei pidä vaikuttaa haitallisesti reviirin uudelleen asuttamismahdollisuuteen. Tilaa uusillekin reviireille pitää jättää.
Maakotkan pesän ja yksittäisen tuulivoimalan välillä tulee olla ainakin 5 kilometriä. Tämä etäisyys vähentää myös poikasten mahdollisia törmäyksiä tuulivoimaloihin. Etäisyystarkastelun lisäksi on myös otettava huomioon maakotkan lentokäyttäytyminen ja saalistaminen reviirialueella. Samoin tuulivoimarakentamisen vaikutukset reviirin biotooppiin. Eri hankkeiden yhteisvaikutuksillakin on merkitystä.
Sähkönsiirto
Sähkönsiirto on suunniteltu toteutettavan ilmajohdoilla. Kummallakin siirtovaihtoehdolla (SVEA ja SVEB) on haittapuolensa. SVEA ylittää arvokkaan Palolammen lintualueen ( pesivinä lajeina muun muassa selkälokki ja tukkasotka), ja reitillä on vaikutusta Joutsenjärven Natura-alueeseen. SVEA ja SVEB sijoittuvat molemmat maakotkan reviirille. Sähkönsiirtoreiteillä ei ole YVA-selostuksen mukaan tehty kunnollisia linnustoselvityksiä. Tämä on selkeä puute. Sähkönsiirrossa tulee käyttää mahdollisimman paljon maakaapelointia. Maakotka törmäilee kokemusten mukaan ilmajohtoihin. Etenkin nuoret linnut ovat törmäyksiin alttiita. Ilmajohdot aiheuttavat näin ollen lisääntyvää riskiä maakotkalle. Tätä riskiä ei ole laskettu törmäysmallinnukseen.
Haittojen lieventäminen ja yhteisvaikutukset muiden tuulivoimahankkeiden kanssa
YVA-selostuksessa mainitaan joukko keinoja, joilla linnustolle koituvia mahdollisia haittavaikutuksia voidaan lieventää. Tuulivoimaloiden rakentaminen tiiviisti ja sijoittamalla tuulivoimalat linnustollisesti mahdollisimman haitattomasti aiheuttavat vähemmän haittoja kuin muunlainen rakentaminen. Tämä ei kuitenkaan poista esimerkiksi maakotkaan kohdistuvia uhkia riittävästi. Lisäksi on otettava huomioon se, että tuulivoimahankkeita on useita varsin pienellä alueella. Näin ollen tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutukset pysyvät merkittävinä.
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys kirjoitti mielipiteessään Vermassalon tuulivoimahankkeen YVA-ohjelmasta 23.9.2023:
”Vermassalon hankkeen kanssa tuolle alueelle noin 20 kilometrin etäisyydelle Vermassalosta saattaa nousta maksimissaan 91 tuulivoimalaa. Kun lisäksi otetaan huomioon muut Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnan rajalle suunnitellut tuulivoimalahankkeet, on selvää, että suurelta osin uhanlainen ja vähentyvä suo- ja kosteikkolinnusto vaarantuvat merkittävästi. Samoin Metsähallituksen suojeltavan lajin Suomen eteläisin pesimäalue on vaarassa autioitua. Varovaisuusperiaatetta on noudatettava, kun mietitään, millainen tuulivoimaloiden määrä ja miten sijoitettuna Pirkanmaan luoteis- ja pohjoisosiin mahtuu. Tällöin ei riitä pelkästään se, että painotetaan tuulivoimahankkeita yksi kerrallaan yhteisvaikutusten sijasta. Yhteisvaikutukset on otettava tarkasteluun riittävän ajoissa, jotta pystytään saamaan paras mahdollinen tuulivoimalakokonaisuus linnuston ja muun luonnon kannalta katsottuna.”
Metson osalta YVA-selostuksessa todetaan, että tuulivoimaloiden etäisyys soidinpaikoista tulee olla vähintään 500 metriä. Tämä ei kuitenkaan takaa sitä, että metson soidin alueella voi jatkua häiriöttä. Tuulivoimalat vaikuttavat myös muilla tavoilla metsoon ja muihin kanalintuihin haitallisesti. Haitallinen vaikutus voi ulottua tutkimusten mukaan paljon laajemmalti kuin vain 500 metrin etäisyydelle tuulivoimalasta. Vermassalon hankealue vaarantaa kanalintujen kannan olemassaoloa alueella. Samoin pöllöjen, muun muassa häiriölle alttiin huuhkajan, reviirit ja pesinnät vaarantuvat. Vermassalon hankealueella pesii myös metsähanhi, jonka eteläistä pesimäkantaa on alueellisesti suojeltava.
Maakotkan kohdalta mainitaan, että tuulivoimaloiden määrän vähentäminen alentaa törmäysriskiä. Näyttää kuitenkin siltä, että tuulivoimaloiden määrän alentaminen sille tasolle, joka vastaisi varovaisuusperiaatetta, ei ole mahdollista. Maakotkan riittävä turvaaminen edellyttää esimerkiksi tutkalaitteiden ja muun optisen laitteiston käyttöönottoa. Tarvitaan myös tehokasta jälkiseurantaa, joka mahdollistaa puuttumisen tuulivoimaloiden toimintaan, jos linnustollisia tai muita haittoja esiintyy.
Joutsenjärven Natura-alueen vaikutusarvioinnissa annetaan liian alhainen kuva mahdollisista riskeistä. Sähkönsiirron ilmajohdoista voi olla haittaa laulujoutsenelle, kurjelle, pöllöille, päiväpetolinnuille ja kanalinnuille. Reitti kulkee tuossa vaihtoehdossa vain 60 metrin päästä Natura-alueesta. Näin se saattaa olla haitaksi myös kahlaajille ja vesilinnuille. Haittoja voidaan vähentää muun muassa merkitsemällä johdot ja tekemällä suojaukset sähköiskuja vastaan. Eri tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutukset saattavat ulottua Joutsenjärven Natura-alueelle. YVA-selostuksessa ei tarkastella tuuliuvoimahankkeen mahdollisia vaikutuksia Vermasjärvellä lepäilevään ja ruokailevaan runsaaseen linnustoon.
Loppupäätelmät
Vermassalon tuulivoimahanke on kaikkien vaihtoehtojensa nojalla ylimitoitettu (VE1, VE2 ja VE3). Hankealue sijoittuu sisämaaoloissa merkittävälle päämuuttoreitille ja sen välittömään läheisyyteen. Kotkat, kurjet, hanhet, useat petolinnut ja laulujoutsenet ovat alttiita törmäämään tuulivoimaloihin. Usean tuulivoima-alueen rakentaminen toisiaan lähelle (Vermassalo, Tuuramäki, Myyränkangas, Närhinneva, Lylyharju, Mäntyperä, Mäntykangas muun muassa) 30 kilometrin säteellä vaikuttaisi linnustolle tärkeän pohjoisen Pirkanmaan alueen pahan pirstoutumisen ja biotooppien merkittävän heikentymisen. Monen harvinaistuvan lajin olemassaolo ja kanta vaarantuisivat Pirkanmaalla. Tuulivoimaloiden yhteisvaikutuksiin tulee asennoityua vakavasti. Nykyinen tarkastelulinja, joka ei kykene tekemään kunnollista yhteisvaikutustarkastelua hankkeiden erilaisen vireilläolotilanteen vuoksi, johtaa auttamatta liian tiiviiseen ja linnustoa vaarantavaan liialliseen tuulivoimavolyymiin.
Pohjois-Suomessa on todennettu maasamme ensimmäinen maakotkan kuoleminern tuulivoimalaan. Tämä koski lintuyksilöä, joka oli iältään vanha ja kokenut. Pirkanmaalle on saatu palautettua maakotkakanta. Maakunnassa ei ole varaa vaarantaa yhtäkään maakotkaa, vaan korostettua varovaisuusperiaatetta on noudatettava. Vermassalon hankealueella tehdyt törmäysmallinnukset kertovat myös maakotkaan kohdistuvasta riskistä. On muistettava, että erilaiset mallinnukset perustuvat aina keskimääriin. Maakotkat ovat kuitenkin yksilöitä, joiden käyttäytyminen esimerkiksi reviirillä voi vaihdella tuntuvastikin yksilöiden kesken. Mallinnuksiin on asennoiduttava varovaisuusperiaatteen mukaisesti eikä riskejä tule vähätellä. Pohjois-Pirkanmaalla maakotkan tulevaisuuteen on muodostumassa todellinen uhka lukuisan tuulivoimahankkeen ja hankkeiden yhteisvaikutusten vuoksi. Yhä korkeammat tuulivoimalat lisäävät törmäysriskejä jopa kaksinkertaisesti. Maakotkalle ei jää riittävästi rauhallisia ja turvallisia alueita pesimäreviireiksi.
Arviointiselostuksessa todetaan, että Vermassalon tuulivoimahankkeen vaikutusten merkittävyys suojelullisesti arvokkaisiin lajeihin ja linnustollisiin arvokkaisiin kohteisiin on vaihtoehdoissa VE1 Ja VE2 suuri ja vaihtoehdossa VE3 kohtalainen. Ei ole luultavaa, että tähän tuulivoimahankkeeseen voidaan liittää sellaisia ratkaisevia toimenpiteitä (kuten tutkat), joilla vaikutusten kielteistä tasoa voitaisiin laskea niin alas, että tuulivoimahanke ei vaarantaisi alueen herkkää ja arvokasta linnustoa.
Vaihtoehdot VE1, VE2 ja VE3 ovat selkeästi ylimitoitettuja. Samoin eri tuulivoimalahankkeiden yhteisvaikutukset hankkeiden toteutuessa merkitsevät pohjoisen Pirkanmaan arvokkaan linnuston tulevaisuuden vaarantumista. YVA-selostuksessa todetaan, että Vermassalo ja tämän hnakealueen yhteisvaikutukset Tuuramäen ja Myyränkankaan kanssa aiheuttavat maakotkalle merkittävät vaikutukset. Vaarantuminen kohdistuu lisäksi vähenevään/ uhanalaiseen vesilintu- ja kahlaajalajistoon. Myös kanalintujen (erityisesti metson ja riekon) kanta on vaarassa supistua ja kadota monelta alueelta kokonaisuudessaan.
Tampereella 30.6.2024
Jukka T. Helin
Suojeluvastaava
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys
puh 050 3563231
