PILY:N MIELIPIDE IIDESJÄRVEN PUISTON XXIV NEKALA ASEMAKAAVA NRO 8725 KAAVAAN LIITTYVÄSTÄ VALMISTELUAINEISTOSTA (Diaarinumero: TRE:932/10.02.01/2020)

Iidesjärvi ja sen ranta-alueet ovat tärkeä osa monipuolista luontoa, jossa monet uhanalaiset lajit pystyvät säilymään ja lisääntymään. Järkevällä luontoa kunnioittavalla suunnittelulla alueen luonnon monipuolisuutta on mahdollista ylläpitää ja vahvistaa.

Nyt julkistetun Iidesjärven etelärannalle vahvistettavan kaavan valmistelumateriaali on valmistunut odottamaan lopullista ehdotusta. Suunnitelluissa konkreettisissa toimenpiteissä on useita kannatettavia luonnon monipuolisuuden huomioivia ratkaisuja. Lahopuun määrää lisätään ja samalla suojellaan osa-alueen 2 arvokkaat metsiköt. Hulevesikosteikkojen perustaminen tukee luonnon monipuotoisuutta. Niittyjen ja nurmien määrän kasvattaminen on hyvä asia, kunhan otetaan huomioon, että suositaan mahdollisimman laajasti luonnonvaraista niittyä eikä tehokkaassa hoidossa olevaa matalaa nurmikkoa. Kotimaiseen luontoon soveltuvien kukkivien puiden ja pensaiden istuttaminen niille sopiville paikoille on kannatettavaa. Valittavien puiden ja pensaiden tulee olla linnuille parhaiten ravintoa tuottavia lajeja  Vieraslajien poistaminen on myös vastuullista toimintaa Kannatamme myös esteettömän lintutornin rakentamista, kunhan sen toteutus tehdään huolella.

Suunnitelmassa on kannatettavia asioita, mutta myös paljon muutettavaa, jotta Iidesjärvi ja sen eteläranta säilyvät mahdollisimman luonnontilaisina jatkossakin. Jos tämän tavoitteen esteenä ovat ylemmät kaavat ja päätökset (kuten Kantakaupungin yleiskaava 2040, viherpalveluohjelma 2021-2030) niitä on kyettävä muuttamaan tavoitteen saavuttamiseksi. Liian monien toimintojen ja muutosten tavoitteleminen tälle kapealle järven ja Nekalantien väliselle alueelle johtaa siihen, että luonnon monipuolisuus kärsii tuntuvasti. Linnuston määrä ja lajikirjo vähenevät. Haitallinen vaikutus ulottuu itse Iidesjärven arvokkaaseen linnustoonkin. Linnustollisia arvoja ei ole osattu ottaa riittävästi huomioon. Tehdyistä linnustoselvityksistä ei saa riittävää kuvaa kaava-alueen eteläosan maa-alueen pesivästä ja muutonaikaisesta linnustosta.

Ihmetystä synnyttää tarve perustaa ihmisille suunnattu toimintapuisto merkittävään osaan aluetta. Onko todellakin niin, että Tampereen päättäjillä on tavoitteena heikentää tuntuvasti tämän ainutlaatuisen luonnon antamia arvoja kallilla kustannuksella aikana, jolloin kaikessa tulisi säästää rahallisesti? Yhtenä perusteluna on käytetty, että tehdään puisto kaikenikäisille. Tuo perustelu ontuu pahasti. Iidesjärven nyt kaavoitettavaa aluetta käyttävät jo kaikenikäiset. Lapset ja vanhukset ihailevat alueen monipuolista luontoa. Perheitä näkee alueella. Päiväkotilapset ja koululaiset voivat tutustua todelliseen luontoon. Ei siihen tarvita mitään temppuratoja tai pelialueita. Iidesjärveä tulee kehittää erikoispuistona sen omista lähtökohdista eli luontoarvoista käsin.

Kalervo Kummolan pormestariohjelmassa (2021-2025) todetaan:” Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja lisääminen keskustan välittömässä läheisyydessä toteutetaan muun muassa jättämällä Iidesjärven 40 hehtaarin alue Nekalantien ja rannan välillä luonnontilaiseksi. Nekalantien varrella oleva varikkokäytössä oleva alue palautetaan luonnontilaiseksi,” Pormestariohjelman antama määritys on otettava lähtökohdaksi.

Osa-alue 1. Kunnostettavat niittyalueet

Uuden niityn tulee olla luonnonvarainen eikä tehohoidettu. Uusi hulevesipainanne on kannatettava uudistus. Kurjenpuiston läpi kulkevan nykyisen kulkuväylän molemmin puolin on puustoa ja pensaikkoa sekä yhdessä kohtaa myös tiheikköä. Suunnitelmissa on avata näkymä Nekalantieltä järvelle. Lähtökohtaisesti tällaiset toimenpiteet ovat tarpeetonta kasvillisuuden hävittämistä. Kyseessä on kuitenkin arvokas järvialue. Mahdollinen näkymän avaaminen tulee suorittaa asiantuntijan ohjeistuksella. Vaarana on, että puustoa ja pensaikkoa raivataan liikaa, jolloin luontoarvoja alueella menetetään. Alueella pitää reviiriään muun muassa satakieli. Kasvillisuuden karsiminen johtaa helposti siihen, että satakieli ei enää jatkossa esiinny alueella.

Nykyisen niityn Kurjenpuiston halkovan kulkuväylän tuntumassa on ohdakekasvusto itäisen istumapenkin vieressä. Ohdakkeet ovat tärkeä ravintokohde useallekin lintulajille, kuten tikleille. Tästä syystä tämä kasvusto tulee säilyttää myös tulevaisuudessa.

Osa-alue 2. Säilyvät metsiköt

Metsiköiden säilyttäminen merkitsee luontoarvojen kunnioittamista. Tosin pohjoinen metsikkö supistuu nykyisestä kaatopaikan kunnostamisen yhteydessä. Alue on tärkeä tikoille ja siellä on viime vuosina ollut pysyvä pikkutikan pesimäreviiri. Lisäksi palokärjestä, harmaapäätikasta ja valkoselkätikasta on säännöllisiä havaintoja. Kultarinta löytyy metsiköstä vuosittain. Aluetta tulee hoitaa siten, että lahopuut ja nykytila säilyvät. Karsimista tai puiden poistoa ei tule tehdä. Uusien puiden ja pensaiden istuttaminen sopiville paikoille sellaisilla kotimaisilla lajikkeilla, jotka tarjoavat linnuille ravintolähteitä, on kannatettava. Lahopuun lisääminen parantaa alueen monipuolisuutta. Infotauluilla voidaan kertoa tuontyyppisen alueen tärkeydestä aivan kaupungin keskustan tuntumassa sekä lajistosta yleisesti.

Osa-alue 3. Kaatopaikan alue

Tehdyn kaavan valmisteluaineistoon liitetyn riskitarkastelun perusteella kaatopaikan kunnostamistoimenpiteille on edelleen tarvetta, vaikka haitta-aineiden kulkeutuminen arvioidaan vähäiseksi. Ekologinen riski on nykyisissä oloissa pieni, mutta mahdollinen. Suotoveden hallinnalla pystytään vaikuttamaan Iidesjärven ekologiseen tilaan. Terveysriskit arvioidaan vähäisiksi ja epätodennäköisiksi. Riskitarkasteluraportissa todetaan, että varsinaiselle jätetäyttöalueelle rakennetaan pintarakenteet, mutta stabiliteetin vuoksi pohjoisreunalla ja rantaluiskalla joudutaan myös kaivamaan, kun luiskaa loivennetaan. Ennen toimenpiteiden alkua laaditaan yleissuunnitelma, jonka ely-keskus hyväksyy.

Pohjoisreunan ja rantaluiskan kunnostaminen kaivamalla synnyttää riskiä sille, että jäte lähtee liikkeelle. Kaatopaikan kunnostamisen laajuustarve on vielä arvioitava perusteellisesti ennen yleissuunnitelman laatimista. On tutkittava vakavasti se mahdollisuus, että tehtävät toimenpiteet saavat maaperään sitoutuneen jätteen liikkeelle.

Tämä entisen kaatopaikan alue on ollut monipuolisen linnuston pesintäalue sekä muutonaikainen pysähtymisalue. Tämäntyyppisiä alueita ei juurikaan ole enää jäljellä. Ei vieläkään tunnuta ymmärrettävän, miten merkittäviä tällaiset alueet ovat lintujen ja muun luonnon monipuolisuuden kannalta.

Suunnitelman mukaan alue palautetaan virkistyskäyttöön. Virkistyskäyttöä pyritään tulkitsemaan nykyisin aivan liian ahtaasti. Ahtaan tulkinnan mukaan virkistyskäyttö merkitsee matalaa hoidettua nurmikkoa ja erilaisia toimintoja rakennelmineen. Alueiden pitää olla myös ”siistejä”. Tuloksena on alue, josta todellinen luonto pakenee. Entisen kaatopaikan aluetta ei pidä kunnostaa hoidetuksi nurmikkoalueeksi. Oleskelunurmen osuus kattaisi suunnitelman mukaan suuren osan alueesta. Tällainen uudistus olisi suora takaisku alueen monipuoliselle luonnolle. Alueelle pitää luoda ruderaatti. jonka lajisto valitaan useat eri eliölajiryhmät, kuten hyönteiset, huomioiden. Alue mahdollistaa myös retkeilyn ja ihmisten liikkumisen, vaikka se ennallistetaan vastaamaan mahdollisimman paljon nykyistä tilannetta. Tuollainen ennalllistamistavoite sopii hyvin myös säästettävien metsien viereen.

Ruderaattialueen maasto voi sekä olla kumpuilevaa että tasaista. Ruderaattityyppejäkin on useita, esimerkiksi sorapohjainen kuivempi tai multaisempi ja rehevämpi ruderaatti.

Yksi tapa on tavoitella entisen kaatopaikan alueelle avointa vähäravinteista soraikkoa, johon muodostuu matalia rikkaruohokasvustoja. Reuna-alueilla olisi suojana usein marjovia pensaita kuten terttuselja. Näitä matalan kasvillisuuden ruderaatteja on nykyisin vähenevässä määrin.

Alue on palautettava puhdistettuna ja vieraslajeista poistettuna tilaan, joka muistuttaa nykyistä. Linnut ja muut eläinet kiittäisivät. Suunnitelmassa on vain aivan pieni paikka varattu kumpareille, jotka oikein perustettuina antaisivat osviittaa koko alueen ennallistamiselle. Joutomaan tai ruderaatin hoitaminen siten, että se ei kasva pensaikkoa, ei ole myökään vaikeaa.

https://aaltodoc.aalto.fi/items/c90ab337-24ee-4e46-968f-39a6368474b9

https://aaltodoc.aalto.fi/items/c90ab337-24ee-4e46-968f-39a6368474b9

Linnustoa ja muuta luontoa rikastuttavan ruderaatin perustamispäätös olisi Tampereen kaupungin päättäjiltä todellinen ympäristöteko. Sopii erinomaisesti yhteen myös kaupungin LUMO-ohjelman kanssa.

Kaatopaikan itäpuolisen hulevesialueen pitää olla riittävän laaja, lamparemainen, etteivät hulevedet solahda seisahtumatta liian kapeassa uomassa suoraan järveen. Riittävän tilavalla altaalla saadaan myös monimuotoisuutta tukeva ratkaisu niin kosteikkokasvillsuudelle kuin eläimillekin, varsinkin selkärangattomille.

Osa-alue 4. Uudet leikki- ja toiminta-alueet

Varastoalueen palauttaminen luonnontilaan olisi luonnon monipuolisuutta vahvistava ratkaisu. Leikkipaikoille on tilaa vieressä olevassa Lampipuistossa ja muissa lähialueen puistoissa. Sen ratkaisun olisi mielestämme oltava ensisijainen. Tällöin voitaisiin nykyinen varastoalue ennallistaa luonnontilaan.

Suunnitelman yhtenä puutteena on kaava-alueen eteläosan muuttamistavoite liian toiminnalliseksi. Alueelle on sijoitettu sekä koirapuisto, laaja leikkipaikka että kuntoiluosa. Varastoalue on tilava alue, jossa ei ole luontoarvoja. Kuitenkin varastoaluettakin pitää kehittää siten, että osa siitä palautetaan luonnontilaa muistuttavaksi, esim. niityillä ja puilla. Nyt alueella olevat puuryhmät on säilytettävä.

Lahopuutarhojen rakentaminen on kannatettava asia. Samoin puiden istuttaminen väylien risteysalueille, kunhan puulajit valitaan harkiten. Itään jäävää metsäaluetta ei saa supistaa.

Mikäli kaava-alueelle päätetään muistutuksista huolimatta toteuttaa leikkipuisto, on sen kokoa pienennettävä huomattavasti. Alueen kehittäminen enemmän luonnon ehdoilla antaa lapsillekin tilaisuuden kokea luontoa. Tämä soveltuu hyvin yhteen luontoarvoiltaan arvokkaan erikoispuiston kanssa. Alueelle voi suunnitella lapsille tarkoitetun luontopolun infotauluineen. Varsinainen leikkialue olisi sijoitettava lähemmäs Nekalantietä. Leikkipaikkasuunnitelmassa on hyviä ajatuksia, jotka voidaan hyödyntää supistamalla liian toiminnallisen alueen osuutta ja kehittämällä alueen luonnonmukaisuutta.

Sopivankokoinen kuntoilualue voidaan leikkikentän ohessa sijoittaa Nekalantien vierelle eikä pääkäytävän itäpuolelle, jossa alue vaikuttaa haitallisesti metsikköön.

Piknikalueelle ei pidä rakentaa grillipaikkaa/nuotiopaikkaa jo siitäkään syystä, että puuhuoltoa ei tulla järjestämään paikalle. Vaarana on, että käytetään maastossa olevia puita. Parkkialueen pohjoisen puoleiseen metsikköön on suunnitteilla majametsä. Ajatus on sinällään hyvä, mutta aiheuttaa metsän kulumista, koska metsästä löytyvää materiaalia saatettaisiin käyttää rakenteluun.

Osa-alue 5. Viljelypalstat

Viljelypalstojen säilyttäminen on oikea ratkaisu. Suunnitelman mukaan viljelypalstojen viereinen niittyalue pidetään avoimena ja sen pusikoituminen pyritään välttämään. Nykyisin viljelypalstojen ja entisen kaatopaikan reunustalla on pensaikkoalue ja puita. Tämä alue on arvokas linnustoalue. Muun muassa satakieli, luhtakerttunen, punavarpunen ja viitakerttunen esiintyvät muiden lajien ohessa pensaikkoalueella. Muuttoaikaan siellä tapaa sinirintoja. Sieltä on havaittu myös pensassirkkalintu ja viitasirkkalintu. Pensaikon poistaminen tai olennainen supistaminen merkitsee alueen lintuarvojen olennaista köyhtymistä. Niittyalue voidaan pitää avoimena, mutta nykyiselle kaatopaikan reuna-alueelle pitää jättää pensaikkoa nykyiseen tapaan.

Viljelypalstojen rannan ruovikossa pitää perinteisesti reviiriä rytikerttunen. Ryrikerttunen on Pirkanmaalla hyvin harvinainen laji.

Osa-alue 6. Kulttuuriniityt ja koira-aitaus

Koirapuistoa ei tule perustaa. Osa-alue on vanhaa kulttuuriniittyä ja -maisemaa. Siellä sijaitsevat myös historialliset rakenteet. Tuollaiselle alueelle ei sovellu koirapuisto. Lisäksi osa-alue on monipuolisen linnuston pesimis- ja esiintymisaluetta. Koirapuiston rakentaminen alueelle heikentäisi selkeästi sen linnustollista arvoa. Lisäksi nykyisin monet alueella retkeilevät tulevat kuuntelemaan lintujen monipuolista laulua ja nauttimaan luontoelämyksistä. Koirapuisto aiheuttaisi alueelle melua. Tällainen alue pitää säilyttää myös jatkossa kaupunkilaisten ja muualta tulevien paikkana kokea luontoa ja saada virkistystä luonnosta.

Linnustoselvitykset antavat osa-alueesta liian yksipuolisen linnustokuvan. Alueella esiintyvät muun muassa punavarpunen, lehtokerttu, mustapääkerttu, pensaskerttu, hernekerttu, satakieli, punarinta, satakieli, kultarinta, viitakerttunen, luhtakerttunen, pensassirkkalintu, kirjosieppo, käpytikka ja moni muu lintulaji. Alue on oivallinen paikka tarkkailla lintujen elämää ja oppia tunnistamaan lintuja laulusta.

Koirapuisto on sopimaton sijoittaa kasvistoltaan ja raunioiltaan arvokkaalle alueelle, joka on lisäksi kaava-alueen parhaimpia linnustoalueita. Koirapuiston ja leikkipuiston alue on myös lepakkoaluetta. Suunnitelmassakin todetaan, että monimuotoisuusarvion mukaan koirapuiston rakentaminen heikentää alueen monimuotoisuutta.

Koiranulkoiluttajilta on kyselty koirapuiston tarpeesta alueella. Vastaus on pääsääntöisesti ollut, että koirapuistolle ei ole tarvetta. Jos koirapuisto olisi, koiria ei sinne vietäisi. Koirapuisto ei myöskään vaikuttaisi irrallaan olevien koirien määrään. Irrallaan pidettävien koirien aiheuttamaan ongelmaan on puututtava muulla tavalla.

Nekalantien reunaan suunniteltu kosteikkoniitty on sen sijaan kannatettava suunnitelma. Alueen läpi nyt kulkevan kulkuväylän (joka kulkee raunioitten pohjoispuolelta) ja rannan väliin on jätettävä jatkossakin riittävän puustoinen ja pensaikkoinen alue.

Osa-alue 7. Taimisto

Perusteltu ratkaisu suunnitelmassa on taimiston alueen säilyttäminen. Taimisto on nykyisellään puustoltaan ja muulta kasvillisuudeltaan monipuolinen kokonaisuus, joka täydentää merkittävästi muun etelärannan biotooppeja ja luonnon rikkautta. Taimiston rehevä luonnontilainen niitty antaa useille lintulajeille mainion ravintopöydän. Muun muassa makedonianmännyt houkuttelevat paikalle pähkinähakkeja, viherpeippoja, vihervarpusia ym. lintulajeja. Taimiston alueella tapaa myös käpylintuja. Tavallisten tiaisten seurassa on hömö- ja kuusitiaisia, hippiäisiä, puukiipijöitä jne. Lisäksi erilaiset hyönteiset ja perhoset hyötyvät niittyalueesta.

Taimiston niityt on säilytettävä luonnonvaraisina ja tehohoidon ulkopuolella. Taimiston alueelle on suunniteltu pienialaisia piknikpaikkoja ja näihin liittyviä tuoli- ja pöytärakennelmia. Näiltä alueilta nurmi pidettäisiin matalana ja hoidettuna. Piknikpaikkojen rakenteet joutuvat helposti ilkivallan kohteiksi.

Suunnitelmassa kerrotaan, että taimiston alueelta harvennettaisiin puustoa. Emme kannata puiden karsimista. Samoin pensaikkoja ja tiheikköjä tulee jättää. Näin voidaan turvata alueen luonnon monipuolisuutta. Pensaikot ja tiheiköt tarjoavat linnuille ja muulle eläimistölle tärkeitä suojapaikkoja. Sopiville taimiston alueille voidaan istuttaa uusia puita ja pensaita, joista ainakin osa toimii lintujen ravintokohteina. Mahdolliset harvennustyöt on tehtävä asiantuntijoiden ohjeiden mukaan.

Taimiston länsireunalla oleva kuusiaita tullaan suunnitelman mukaan säästämään. Kuusiaidalla on linnustolle tärkeä merkitys. Siellä tapaa usein lepäilevän huuhkajan ja muita pöllöjä. Lisäksi kuusiaita tarjoaa suojaa muille linnuille. Kuusiaidan tiheyttä ei saa heikentää.

Nekalantien vieressä on suunnitelmassa säilyvä niitty. Lisäksi matonpesupaikalle johtavan tien Nekalantien puoleiselle alueelle on suunnitelmassa kaavailtu uutta niittyä ja hulevesipainautumaa. Tämäkin on kannatettava asia, kunhan nykyistä pensaikkoa ei poisteta tai harvenneta liian paljoa.

Osa-alue 8. Matonpesupaikan uudistaminen

Lintutornin ja lavan perustaminen on kannatettava päätös. Lintutornin ja lavan rakentaminen esteettömänä palvelee suojeltavan järven ja sen ranta-alueiden linnuston tarkkailua. Samalla tornista on helppo tarkastella Iidesjärven luontoa laajasti.

Yhtenä tutkimisen arvoisena vaihtoehtona on lintutornin ja lavan sijoittaminen pysäköintipaikalta n. 50 metrin päässä olevaan kärkeen, jossa kulkuväylä tekee mutkan ja kääntyy länteen. Tuo olisi nykyistä suunnitelmassa kaavailtua paikkaa parempi paikka. Lintutornista ja lavalta pystyisi tarkkailemaan huomattavasti laajempaa aluetta. Esteettömyyden toteuttaminen ei ole myöskään vaikeaa. Ellei tämä ole mahdollista, niin lintutorni on sijoitettava lähemmäksi matonpesupaikkaa metsikköön paikalle, johon matonpesupaikka on suunniteltu siirrettävän. On hyvä jättää myös pieni väli matonpesupaikan ja lintutornin väliin. Joka tapauksessa matonpesupaikka tulee säilyttää entisellä paikalla. Tämä säästäisi kustannuksia ja turhaa työtä. Pysäköintialuetta voi tarvittaessa laajentaa hieman taimiston suuntaan.

Osa-alue 9. Säilyvä rantavyöhyke

Suunnitelmassa todetaan, että rantavyöhykkeet ovat kohdealueen luontaisimpia ympäristöjä. Pensaikot ovat hyvin reheviä ja monilajisia. Näin ollen rantavyöhyke tulee pitää koskemattomana ja myös riittävän rauhallisena. Iidesjärvelle on suojelupäätös. Luonnonsuojelualueen rantavyöhyke tulee määrittää konkreettista suojelupäätöstä tehtäessä riittävän pitkälle rannasta maalle päin, jotta tämä monipuolinen ja arka rantavyöhyke antaa järven lajistollekin hyvin suojaa.

Suunnitelman mukaiset pitkospuut ovat hyvä ratkaisu kuraisimmille paikoille. Pitkospuista on tehtävä leveämmät kuin lintutornin vieressä olevat pitkospuut. Maksimissaan metrin tai puolentoistametrin levyiset pitkospuut ovat sopivat. Pitkospuiden rakentamisen ja muiden kulkuväylien kunnostamisen yhteydessä ei saa kaataa puita tai pensaita.

Oleskelupaikat sijoittuvat suunnitelman mukaan nykyisille käytetyille paikoille. Nuotiopaikkaa tai grilliä oleskelupaikoille ei pidä rakentaa/pystyttää. Puuhuoltoa paikoille ei järjestetä. On erittäin epävarmaa, että kovinkaan monet retkeilijät tuovat puut ja muut tarvikkeet mukanaan. Tämä johtaa siihen, että sytytysmateriaalina käytetään paikallista puustoa.

Rantapolun varteen ei tule tehdä näkymien avauksia kuin poikkeustapauksissa ja tällöinkin linnustoa tuntevan asiantuntijan ohjeistuksen mukaisesti. Ruovikkoa ei saa myöskään poistaa näkymän avaamiseksi. Avaukset osuvat muun muassa pajusirkun ja ruokokerttusen pesimäalueelle. Vesilinnut lisäksi lepäilevät ja ruokailevat säännöllisesti ruovikon ja rantapensaikon suojissa.

Rantavyöhykkeen ja sitä kautta itse Iidesjärven suojeleminen edellyttää, että myös muualla varsin kapealla alueella järveltä Nekalantielle tehdään suunnitelmat painottaen luontoarvoja.

Valaistuksen periaatteet

Suunnitelmien mukaan puiston valaistuksessa kiinnitetään huomiota reittien ja toimintojen riittävään valaistukseen, kuitenkin huomioiden luontoarvojen asettamat rajoitteet. Valaistuksen periaatteissa on huomioitu erityisesti lepakkoalueet. Lepakkoalueelle ulottuvilta käytäviltä ja toiminta-alueilta valaistus sammutetaan kokonaan touko-syyskuun ajaksi. Valosaasteesta kärsivät tutkimusten mukaan myös muun muassa hyönteiset ja linnut (pöllöjen lisäksi muutkin). Valaistuksen haittavaikutuksista saadaan jatkuvasti lisää tietoa. Alueella, joka on luontoarvoiltaan rikas ja monipuolinen, tulee välttää valaistusta. Valaistuksesta on luovuttava kokonaisuudessaan Iidesjärven nyt kaavoitettavalla alueella alueen sisäosissa.

https://suomenluonto.fi/valosaaste-hairitsee-polyttajia/

https://lucia-project.eu/wp-content/uploads/2020/06/LUCIA-faktasivut_sosiaalinenhyvaksynta-2_03062020_FI.pdf

Loppupäätelmät

Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kannan mukaan Iidesjärven puistoa koskeva valmistelumateriaali asemakaavaehdotuksen pohjaksi sisältää useita kannatettavia ratkaisuja. Kuitenkin, kun otetaan huomioon kaavoitettavan alueen ominaispiirteet ja luontoarvot, valmistelumateriaaliin sisältyvät suunnitelmat edellyttävät tuntuvia muutoksia. Nykyisellään suunnitelmissa tavoitellaan kokonaisuutta, joka johtaa aivan liian ihmispainotteisiin ratkaisuihin luontoarvojen kustannuksella. Kaavoitettavasta alueesta on tulossa liian rauhaton. Seuraavaksi on tarpeen järjestää maastokatselmus yhdessä eri lajiryhmien yhdistysten ja harrastajien kanssa. Luontojärjestöillä on parhaat tiedot alueen luontoarvoista. Paikallisten asukkaiden mielipiteitä tulee myös kuunnella.Yhteistyöllä saadaan aikaan suunnitelma, joka soveltuu tälle linnustoltaan ja muulta luonnolta monipuoliselle alueelle. Tulevan käyttö- ja hoitosuunnitelman pitää myös painottaa nimenomaan luontoarvoja.

Tampereella 13.11.2024

Jukka T. Helin

Suojeluvastaava

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys

pily@pily.fi